30.07.2008 - Häiden jälkeen

Kesäsää. Loppukesän viileää aikaisin aamulla

Vähitellen meikämamma alkaa elpyä häistä. Kovasti olen saanut rehkiä itseni kanssa, että pääsen jonkinlaiseen tasapainoon.

Pyhänä olimme porukalla siivoamassa hääpaikan(me sukulaiset, kaaso miehineen sekä bestman), ja saimme kaiken kuntoon. Tarkoitukseni oli käydä Arin luona. En kerta kaikkiaan jaksanut! Makasin keinussa puolipökertyneenä ja nukuinkin välillä.

Illalla aloitin riehumisen. Kanniskelin tavaroita paikoilleen, heitin lakanoita koneeseen, vaikka oli pyhäpäivä. Petasin sänkyjä ja ties mitä touhotin. Kaikki sijaistoimintaa, jolla pyrin tasapainoon tilanteen kanssa.
Oikea olkapäätä ja rannetta särki, niin etten nukutuksi meinannut saada, mutta luulen, että se oli vain lievää heijastusta sisäisestä jännityksen purkamisesta ja muusta väsymyksestä.

Niin että ei mikään pikkujuttu saattaa ainoaa tytärtä miehelään!

Eilen kävin kirjastossa, vaikka lukemista olisi läjäpäin kotonakin. Mutta ei mitään tähän hetkeen sopivaa! Löysinkin tähän mielentilaan juuri sopivaa lääkettä: poistomyynnistä Markku Vuorisen elämäntarinan. Hän on helsinkiläinen kristitty tv-evankelista, joka oli keväällä samassa tv 7:n ohjelmassa, jossa itsekin olin keskusteluosuudessa mukana.

Onnistuin jopa korjailemaan joitakin kirjaan tulevia tekstejäni illalla, ja siitä olen iloinen. Kirja on ollut taka-alalla viime päivinä.

Tämän aamun Parhaani hänelle -kirjan (Chambers)tekstiä siteeraan tässä hiukan:

"On vain yksi Olento, joka voi tyydyttää ihmissydämen viimeisenkin polttavan syvyyden, ja hän on Herra Jeesus Kristus. Syy, minkä tähden Herramme on näennäisesti niin ankara kaikkia ihmissuhteita kohtaan, on se, että hän tietää, että jokainen ihmissuhde, mikä ei rakennu uskollisuuteen häntä kohtaan, päättyy turmioon.
Herramme ei luottanut yhteenkään ihmiseen, eikä hän kuitenkaan ollut koskaan epäluuloinen, ei koskaan katkera. Herramme luottamus Jumalaan ja siihen, mitä hänen armonsa voi saada aikaan kenessä tahansa, oli niin täydellinen, ettei hän ollut epätoivoinen kenestäkään."

Näin siis Chambers kirjoittaa ihanasti. Kunpa osaisi jättäytyä paremmin Herralle, niin ei tarvitsisi lamaantua ja synkistellä omissa syvissä syövereissään niin usein ja paljon! Mutta ihminen on ihminen, ja turha on itseen tuijottaa ja odottaa mitään hyvää. Vain Jeesukseen katsomalla saan toivon!

Tänään menemme juniorin kanssa Arin vanhempien luona käymään. Huomenna tapaan erään ystävän kanssa kahvilla "pitkän kaavan mukaan". Huomisiltana suuntaan omien vanhempien luona käymään, sekä mökille pariksi yöksi.

Vähitellen ajatukseni alkavat suuntautua koulun alkuun ja työhön paluuseen. Ohessa raivaan kotia tyttären tavaroista. Niitä on siroteltuna joka puolella, niin kuin kotona tapaa olla.

Tytär meni häiden jälkeen Kirkkopuistikolle, jossa vävyllä(täytyy harjoitella uutta sanastoa!) on asunto. Molemmat ovat töissä. Muutaman viikon kuluttua nuoripari muuttaa Pasilaan, Helsinkiin. Sitä ennen nuori rouva saa järjestää omaisuutensa muuttoa varten, tai mihin nyt haluaakaan tavaransa pistää.

Taitaa olla aamukahvin aika! Hyvää päivää sinullekin, lukijani!