02.07.2008 - Kirjoittelua

Puolipilvinen, viileähkö sää

Tänään sain erään ystävän vieraaksi. Vietimme aikaa keskustellen kesämajassani. Kumma kyllä kännykät eivät soineet edes siinä vaiheessa, kun rukoilimme. Se on yleensä sellaista hommaa, että häirintä alkaa heti. Vaikea arvata tietysti, kuka vihaa rukousta. Nimi alkaa S:llä.

Aina kun ajattelenkin kirjoittamista, läikähtää ilo sydämessä. Eilen väänsin viisi juttua ja tänään kolme kirjaa ajatellen. Huomasin, että rukoukseeni on vastattu: minulle annetaan aihe, josta kirjoittaa. Juttuni ovat samanmittaisia, n. 250 sanaa. Alussa Raamatunkohta, josta on tullut mieleeni jokin perheeseemme liittyvä tapaus.

Joskus päätän kirjoittaa tietystä asiasta, mutta sitten silmiini osuukin jotain ihan muuta, ja siitä syntyy juttu. Niitä pitää varmasti vielä muokata tai ehkä hylätäkin osa, en tiedä. Tässä tilanteessa vaan kirjoitan, ja katson sitten myöhemmin, miten ne sijoitan.

Taiteijaystäväni tekee kukkakuvitusta kirjaa varten. Tämä on tilanne tällä hetkellä. Olen lähettänyt tarinoitani luettaviksi tietyille ihmisille saadakseni kenkää tai kehua.

Olen ajatellut tarjota jotain juttuja kustantamolle jossain vaiheessa, mutta jos eivät huoli, painatan mahdollisesti itse netin kautta. Saanpahan ainakin tuleville polville kerrontaa, miten Jumala on meitä auttanut. En ota pulttia siitä, kelpaako kirja kustantamoille. Ei niin väliä. Enhän edes tiedä, mihin tarkoitukseen tarkalleen kirja on tarkoitettu. Aika sen näyttää.

Tänään ja eilen koin syvää iloa, kun Ari oli niin pirteä, että halusi ulos. Luin puolet Ilmestyskirjasta hänelle tänään. Kummasti kuoleman mahdollisuus saa ymmärtämään, miten rakas toinen on. Tekisi hyvää itse kellekin välillä ajatella sitä vaihtoehtoa!

Muistan lukeneeni miehestä, joka itki vaimonsa arkun ääressä pitäen vaimoaan kädestä kiinni. Sanoisit nyt, äiti, hän vaikersi. Mitä "äidin" olisi pitänyt sanoa? Varmaan kyseessä oli anteeksipyyntö laiminlyönneistä tai muista lyönneistä. Vainaja vaan ei vastaa. On myöhäistä siinä vaiheessa.

On muitakin juttuja, jotka pitää hoidella rajan tällä puolella. Merkityksen asialle antaa se, ettemme tiedä, koska raja tulee vastaan itsellämme tai lähimmäisellä. Eli turha siirrellä anteeksipyyntöä ja Jeesuksen puoleen kääntymistä huomiseksi. Meillä on vain tämä hetki.

Leivät ovat nousemassa. Minulla on ekstrahelppo leipäohje. Se on sikälikin mukava leipä, ettei se kuivu.

Olen leipomisen ja kirjoittelun lomassa harjoitellut laulua hääparille. Inhottavan hankala yksi sointu, F+7. Taidan lusmuilla sen kohdan jotenkin, tai sitten on vain treenattava. Tai tehtävä kuten yksi lapsistamme sanoi kerran: hän jättää vaikean sävelen soittamatta, niin kukaan ei huomaa.

Ei käy tässä tapauksessa, ellen sitten soita pianistin kanssa yhdessä; itsehän rämpytän kitaraa.

Säkällä käy vielä niin, että morsiuspari diskaa koko laulelumme. Huomenna otamme yhteisyrityksen toisen anopin kanssa. Mielenkiintoista!

Loppuviikkoon kääntyy jo tämäkin rupeama. Juniori lähti peliharkkoihin, ja morsian aivastelee huoneessaan kesäflunssassa. Taidanpa sytyttää saunan pesään tulet.

Mukavaa kesäiltaa teillekin, lukijani!