Kategoriat: Muu kirjoitus
Pohjalaisessa ja Kalevassa 1.7.08. Lähetin toissailtana. Hesari ei taida julkaista?!
Olisiko hyvä kyseenalaistaa kesänviettotapojasi? Itseäni pysäytti muinoin erään ystävän tokaisu: - Kuka on sanonut, että Suomen huvipuistot on pakko kahlata läpi! Joku aikuinen puhui kerran "perinteisestä kesäkierroksesta". Mentävä on, jaksoi tai ei.
Ajaudumme huvipuistorumbaan ajattelematta, onko se tarpeellista saati välttämätöntä. Lapsi, jota on kierrätetty hoidossa, puistossa, jumpassa, uimassa, luistelemassa sekä muissa systeemeissä koko talven, voisi tarvita lomaa kaikesta hössötyksestä. Ihan vain kotona olemista.
Lapsi ei itse ymmärrä levon tarvetta, kuten emme aina me aikuisetkaan. On helpompi jatkaa oravanpyörässä, kuin hypätä siitä pois. Mitä jos loman kohdalla uskaltaisimme pompata kyydistä ja perinteisiltä syöksyradoilta, ja menisimmekin ongelle? Tai keksisimme jotain muuta yhtä epämuodikasta.
Kun vauhti pysähtyy, siitä seuraa tylsyys ja marina - niin lapsilla kuin aikuisilla. Sen jälkeen voi tulla uutta iloa ja hauskuutta, kun entiset väsymykset on ruikutettu pois. Itsensä voi tuntea onnistuneemmaksi, jos vikinöitä ei kuulu. Kuitenkin tylsyyden kohtaaminen on osa elämää, ja sitä paitsi välttämätöntä luovuuden kannalta.
Työtoveri kertoi lapsen hauskimman kesämuiston. Olisi siunattu asia, jos moni lapsi voisi syksyllä kertoa vastaavaa. Lapsen mieleen oli jäänyt parhaana se, kun hän oli ongella, ja kissa tuli kylkeen kiehnäämään. Se oli tuntunut mukavalta! Tällaiset elämykset ovat suurta rikkautta.
Surullisempia ja yleisempiä ovat ne tarinat, jolloin on kierretty paikasta toiseen. Aikuisten tehokkuusajattelu on siirtynyt lapsellekin.
Mitkä ovat meidän aikuisten huvipuistot? Mitä jää talveksi käteen parhaana muistona? Nyt viimeistään on aika pysähtyä hetkeksi miettimään sitä.