Kategoriat: Muu kirjoitus
Kalevassa 14.6. otsikolla Lainattua voimaa. Pohjalaisessa aattona 20.6.
On tilanteita, joissa ihminen ylittää itsensä. Vaaratilanteissa tai onnettomuuksissa ihminen toimii järkensä varassa, ja alkaa tutista vasta jälkeenpäin.
Kerrotaan Mika Waltarin soittaneen läheiseen mielisairaalaan: - Kirjani valmistuu viikon päästä; onko teillä silloin tilaa? Tämä kuvaa hyvin jotain siitä, mitä ihmisessä tapahtuu pitkän uurastusputken jälkeen: hän voi antaa itselleen luvan romahtaa. Tai jos ei anna, niin elimistö ottaa levon vaikka sairastumalla, ellemme itse ymmärrä levätä.
Itselleni tuon kaavan luulisi olevan hyvin tuttu, ja kyllä se onkin. Kun vaikeasti MS-tautia sairastavan puolisoni tilassa tulee äkillinen muutos, olen elämäni terässä. Ei väsymyksestä tietoakaan! Jaksan valvoa, olen pirteä ja iloinen. Ihmettelen itsekin lennokkaita juttujani, kun sairaalassa lörpöttelen miehelleni.
Edellä mainittu on kuitenkin ikään kuin lainattua voimaa. Nimittäin laskun aika tulee. Niin kauan kuin mieheni tila on kriittinen tai muuten tavallista kehnompi, omaa virettäni riittää. Kun hän alkaa elpyä, kuten tähän asti on tapahtunut varmaan kymmeniä kertoja, keinu käännähtää toiseen asentoon. Uskon, että monella lukijalla on tästä omaa kokemusta.
Sen jälkeen osalleni tulevat osakseni suon silmäkkeet, joista on vaikea kiivetä ylös. On turhautunut ja alakuloinen olo. Silloin on vaikea keksiä mitään hauskaa. Joskus naurattaisi oma itsesäälissä rypeminen, ellei se olisi niin ällöttävää. Samoin tapahtuu jonkin ison projektin jälkeen! Kun on iso kivi käännetty omani tai lähimmäisen elämässä, muodossa tai toisessa, tulee voimattomuus. Silloin pitää levätä.
Olisi tarpeen tuntea itseään edes jossain määrin. Silloin ei tarvitse olla niin hukassa, kun oma käyttäytyminen ihmetyttää. Useat kirjat avaavat ymmärrystä, ja Raamattu on kirjoista viisain, koska se kertoo hänestä, joka on Viisaus. MIKÄÄN EI OLE HÄNELTÄ, JEESUKSELTA, SALASSA. Mitään ei tapahdu sattumalta, ja sen vuoksi onkin turvallista luottamuksen varassa mennä seikkailusta toiseen.
Elämä on joidenkin kohdalla aikamoista vuoristorataa, mutta mikäs tässä on kiitäessä: matkan päämäärä on selvä, ja matkaseura paras mahdollinen.
JK. SUURENNETTU TEKSTI OLI POISTETTU POHJALAISESTA.