Kategoriat: Ajankohtaista

Joutsenpariskunta ja neljä poikasta

Aurinkoinen kesäsää

Eilen kävin uimassa ja saunassa avantosaunalla. Luulin, että rantaan on tuotu taas muovijoutsenia pelottelemaan hanhia pois. Sitä paitsi ne näyttivät jo kääntyneen nurinpäin. Yhtäkkiä ne pyörähtivätkin oikein päin, ja totesin niiden olevan eläviä. Lisäksi pariskunta oli saanut neljä poikasta. Kuten kuvasta näkyy, ettei paljon näy: lähtivät heti litomaan, kun yritin lähestyä, ja ääntelivät vihaisesti.

Vietin monta tuntia eilen sairaalassa. Keskustelimme vakavasti Arin tilanteesta. Iankaikkinen elämä on tullut lähemmäksi näinä viikkoina. Kun Raimo, pastorimme, kuoli, olen alkanut ajatella elämää enemmän iankaikkisuusperspektiivistä(sanahirviö). Kävimme syvällistä pohdintaa, ja oli ihan hyvä mieli. Lähdin välillä kotiin, kun huomasin, että Aria väsytti, mutta hän ei malttanut nukkua, kun olin siellä.

Jumalan näkökulmasta kuolema on voitto kristitylle. 50 tai 60 vuotta täällä ajassa ei ole niin suuri heitto. Meille ihmisille se on. Kansanlähetyksen työn johtaja oli puhumassa toissa viikolla seurakunnassamme, ja hän heitti osuvan kysymyksen: -Koska me olisimme valmiit kuolemaan? Koska olisi sopiva aika?

Taitaa olla niin, ettei sitä ole, jos me saisimme määrätä. Ehkä toivoisimme nukahtavamme vanhana, terveenä, tuosta vaan sitten joskus myöhemmin. Ainakin itse toivoisin niin.

Onneksi se asia ei ole meidän hallussamme. Jumala tietää päiviemme määrän ja on laskenut meille tarkalleen ajan, jolloin Hän tahtoo meidät luokseen. Meidän tehtävämme olisi olla valmis, milloin tuo hetki koittaakaan. Asiat pitäisi olla joka ilta hyvässä mallissa Jumalamme ja ihmisten kanssa. Liian usein asiat jäävät kesken.

Meiltä ei tipahda hiuskaan Jumalan sallimatta. Jos sen uskoisimme ja ymmärtäisimme, meidän ei tarvitsisi murehtia mitään! Itse yritän pysytellä tasapainossa juuri ajattelemalla Jumalan hyvää suunnitelmaa. Kaikki yhdessä vaikuttaa niin Arin kuin minun parhaakseni.

Kerran eräs nainen kertoi: -Oma ja ystäväni äiti sairastuivat samaan aikaan johonkin vakavaan sairauteen. Molemmat leikattiin, olivat saman kuntoisia ihmisiä. Toisen äiti parani, oma äitini kuoli. Tätä tuo nainen pohti syvästi. Emme siis voi tehdä mitään päätelmiä Jumalan toiminnasta sen perusteella, miten jollekin on tapahtunut. Jumalalla on aivan oma käsikirjoitus ihan jokaisen elämässä.

Asiasta toiseen. Mietin, miten eri lailla käsitämme asiat, jotka kohtaamme tai kuulemme. Kuulemme, mitä tahdomme. Panemme toisen suuhun tai päähän omia toiveitamme tai ajatuksiamme. Voisi sanoa, että kaikkea, mitä sanomme, voidaan käyttää meitä vastaan.

Yllättäen kuulin pöyristyttäviä asioita itsestäni, joilla ei ollut mitään todellisuuspohjaa. Ihmisellä itsellään oli ilmeisesti odotuksia omassa elämässään, ja sivutessani aihetta, hän kuvitteli ne minun odotuksikseni. Hohhoijaa. Joskus tuntuu, että parempi mennä nurkkaan pimeään huoneeseen ja panna verhot kiinni ja ovi lukkoon.

No, toki tiedän, kuka toivoo minun niin tekevän. Paholainen tietysti. Emme ole kavereita, ja toivotamme toisemme niin kauas kuin pippuri kasvaa, tai vielä syvemmälle. Valitettavasti hän seuraa minua loppuun asti, mutta kuten Luther on sanonut: -Saatanakin on vain Jumalan juoksupoika. Sen kiusatessa Jumalan omia, tämä kääntää kaiken siunaukseksi meille. Koetuksen kautta uskomme vahvistuu. Joku tosin luopuu, mutta rukoilen kuten Raamattu sanoo: -Me emme ole niitä jotka luopuvat, vaan uskomme sielumme pelastukseksi.

Haastoin ystäviä juhannuksen aikana rukoukseen parillisina tasatunteina pyhien aikana. Se on tehokas hereillä pysymiskeino myös itselle. Pyhä Henki kyllä muistuttaa rukouksesta, jos tahdomme sitoutua siihen. Heräsin aamulla kuuden maissa, nukahdin ja heräsin taas kellon lyödessä kahdeksan kertaa.

Tuli ajatus, miten Jumala ottaa ihmiset käyttöönsä sen mukaan, miten me tahdomme suostua siihen. Nytkin rukoushaasteeseen tarttui innolla moni, joka on siirretty tavalla tai toisella pois maailman valtaväylältä. Maailman silmissä näytämme sivuun nostetulta, mutta itse asiassa moni seisoo keskellä Jumalan taistelukenttää ja etulinjassa. Ei siis lannistuta!

Minua puhutteli, kun kirjoitukseni Niin on päiväsi, kuin on voimasi oli Pohjalaisessa eilen. Se oli muuten juuri kuten olin lähettänyt, mutta yksi lause oli otettu pois: lause, jossa oli sana Jeesus! Kaleva-lehti sen sijaan uskalsi julkaista tuon vaarallisen sanan.

Kun luet Apostolien tekojen lukuja 3-5 huomaat, että siinä puhutaan samasta asiasta. Opetuslapset kertoivat Jeesuksesta, mutta se oli vikatikki fariseusten ja muiden kunnon ihmisten mielestä. Muuta sai puhua, mutta siitä ei. Kuitenkin opetuslapset sanoivat: -Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Eivätkä he lakanneet, vaikka heitä piestiin ja uhkailtiin. He kävelivät ulos vankilasta, ja opettivat temppelissä Jeesuksesta. Vartijat puolestaan töröttivät vartioimassa tyhjää selliä autuaan tietämättöminä.

Onkin rukoushetken aika, ja uusi päivä hyvällä mallilla.

Hyvää päivän jatkoa, vaikka luulenpa ettei moni viitsi juhannuksena kököttää koneella. Minulla sen sijaan on aikeita kirjoittaa joitakin juttuja.

Siniristilippumme.