Kategoriat: Ajankohtaista

Eikö ihana pioni! Ensi kertaa kukkii noin mahtavasti. Ja vahingossa osasin ottaa hyvän kuvan : )

Kaunista mutta kylmähköä

Pakko kirjoittaa pari sanaa, kun otin tuon kuvan pionista. Tunnustettava on, että en vieläkään osaa käyttää kameraa kuin vahingossa. Tämän tästä onnistun kuvaamaan jotain liikkumatonta kohdella videolle tai otos on muuten tärähtänyt. Mutta kun on aktiivinen, niin aina joskus onnistuu.

Olen aika koukussa tämän koneen kanssa. Innostaa tosi kovasti kirjan tekele. Facebookissa vierailen aina, kun uusia ystäviä ilmoittautuu. Sen kuulemma saa laitettua suomenkieliseksi, mutta en ole osannut vaihtaa. Älkää ihmetetelkö, jos lähettelen omituista postia, tai liityn ties mihin klubiin sen kautta. Homman voi laittaa tietämättömyyden piikkiin. Kertokaa, jos huomaatte jotain tosi outoa asian tiimoilta. Paras taitaisi olla pitää näpit kokonaan erossa tuollaisista uusista villityksistä, joita en hallitse.

Viikon työrupeama päiväkodissa loppui. Lapset olivat aika lennossa. Loman tarpeessa hekin. Henkilökunta oli mukavaa. Erityisesti ne, joiden kanssa olin eniten tekemisissä, tulivat tietysti tutuiksi. Heidän kanssaan olisi mukava tehdä työtä vastaisuudessakin. Saa nähdä, vieläkö palaan joskus päiväkotiin kokonaan.

Surullista oli, kun eräs pieni tyttö teki tomerasti piirustusta, ja sanoi sitten alakuloisena: - Isi sanoi, että onko sun aina pakko piirtää meille! Ymmärrän, että piirustuksia kertyy läjäpäin, mutta joka ikinen pitäisi ottaa kiittäen vastaan, ja laittaa hetkeksi näkyviin. Voihan niitä vähin äänin pistää pois. Totta kai lapsi tekee rakkaimmille ihmisilleen lahjoja. Nytkin mokoma kiittämätön isi sai hienon taulun lahjaksi rakastavalta tyttäreltään.

Kävin Arin luona. Hän oli väsynyt. Samoin keskiviikkona kun kävin. Ei erityisen huonokuntoisen näköinen, mutta väsynyt. Keskiviikkona eräs henkilö pyysi minua laittamaan hänet petiin, kun kävin osastolla. Olin puhki työpäiväni jälkeen, Ari oli hiljainen ja vaisu. En mitenkään voinut, jaksanut, enkä halunnut alkaa ohittelemaan hoitajia. Ikään kuin minä olisin jokin hypertyyppi, joka tekee työt, kun hoitajat eivät jaksa tai ehdi.

Sitä paitsi minulle on varmasti riittävä tehtävä, kun käyn Arin luona. Puen Arin ulos ja laitan tuoliin ja takaisin sänkyyn. Laitan ruuat ja huolehdin muutenkin käydessäni. En ole siellä töissä, mutta tottahan voin muutaman sanan vaihtaa ihmisten kanssa ohimennen. Minullakin on rajat. Ylittämällä omat rajansa ihminen palaa loppuun ja luhistuu.

Juniori lähti evankeliumijuhlille. Morsiamen kanssa kävimme tänään kukkakaupassa hääasioissa, ja saimme asiat hoitoon. Olin hetken keinussa loikomassa ja lukemassa, mutta ei paljon innosta, kun pitäisi olla pipo päässä hanskoista puhumattakaan. Keinu oli näes varjossa, joten oli kylmä.

Lukeminen on jäänyt vähemmälle kun kirjoitan enemmän. Nyt on menossa yksi lapsellinen vanha kirja. Sellaiset on aika mukavia luettavia välillä. Sitä paitsi niin huonoa kirjaa ei olekaan, ettei siitä jotain voisi oppia. Vaikka sen, ettei kyseinen tyyli innosta, jos ei muuta. Joskus olen jättänyt kirjan kesken.

Hyvää viikonloppua jokaiselle lukijalle! Vai sanoisinko molemmille lukijoilleni, kuten eräässä artikkelissa kerran oli vitsikkäästi : )
Toivottavasti sinäkin saat lomaa, tai ainakin nautit kesästä parhaan taitosi mukaan. Minäkin aion tehdä niin!

Ensin kirvat ja nyt toukat yrittävät syödä tämän ruusun nuput tänä vuonna