29.03.2008 - "Viidakon rohkea Mary"

Tytär on siis kihlautunut. Jos tytär on isänsä silmäterä, niin on hän varmasti myös äitinsä. Jumalan suurinta siunausta rukoilemme vanhempina nuorelle parille.

Otsikko viittaa kirjaan, jonka sattumoisin kaivoin kaapista. Kirja on tyttärelle omistettu, samoin kuin muita lähetysaiheisia kirjoja hänen veljilleen. Tämä alkaa sanoin:

"Eräänä kalpeana joulukuisena sunnuntaiaamuna yli sata vuotta sitten Skotlannissa Aberdeenissa..."

Aberdeen on siis ollut Jumalan suunnitelmissa tyttären elämässä jo alusta asti. Ja kyllä hän on ollutkin siellä johdatuksessa. Isä on pitänyt huolta lapsestaan. Kiitän Jumalaa hänen huolenpidostaan. Hänen kätensä yltää sinne, minne vanhempien rukoukset saattelevat.

Kirja kertoo rohkeasta naisesta. Tämä Mary Slessor ei pelkää ihmissyöjiä siinä työssä, mihin Jumala hänet johtaa. Mutta kun hän tulee Skotlantiin, ja hänen pitäisi puhua ihmisille kirkossa, hän menee mieluummin pylvään taakse piiloon. En luule tyttären lymyilevän ketään, mutta ei hän toivoakseni pelkää mitään tai ketään muutakaan, paitsi Jumalaa. Joka pelkää Jumalaa, hänen ei tarvitse pelätä ketään muuta. Siinäpä ohjenuoraa meille jokaiselle.

Olen lähdössä tänään Ryttylän kylälle yökylään perheeseen, jossa en ole ennen käynyt. Muistan vain kertomuksen tämän perheen vaiheista parikymmentä vuotta sitten. Perhe oli lähetystyössä, ja vaimon oli tarkoitus leikata miehensä hiukset. Jostain syystä se jäi. Yöllä taloon iskivät rosvot, jotka kalauttivat miestä päähän jollakin nuijalla. Ellei tämän tukka oli ollut niin paksu ja leikkaamaton, hän olisi ilmeisesti kuollut.

Tämä on jäänyt mieleeni lähtemättömästi muistuttamassa Jumalan varjeluksesta ja johdatuksesta. Nyt siis menen tutustumaan tuohon kotiin. Odotan sitä. Minusta on mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin, joita Jumala saa johdattaa. Yksikään kohtaaminen ei ole sattumaa.

Huomenna olen Tervakosken kirkossa kahdelta puhumassa Arjen rakkaudesta. Koen itseni pieneksi ja rukoilen, että Jumalan nimi tulisi kirkastetuksi kauttani. Yskin ja kröhisen edelleen; poskiontelotulehdus ei ole parantunut, vaan pää tuntuu olevan täynnä ylimääräistä tavaraa. Tällaista tämä elämän arki on: ihan hyvää tällaisena, kun otamme sen Jumalan kädestä.

Tiedän, että Ari rukoilee puolestani varsinkin siihen aikaan. Uskon, että hänen rukouksensa kuullaan Jeesuksen tähden. Myös sinun rukouksesi kuullaan, kun rukoilet Jeesuksen nimessä. Hänen ylösnousemuksensa antaa meille toivon ja elämän.