07.03.2008 - Puhuuko Jumala

ja miten Hän puhuu jos puhuu?

Jo vuosia sitten rukoilin, että Jumala puhuisi minulle ja kuulisin hänen äänensä. Ajattelin, että Hän puhuisi korvin kuultavin sanoin. Niinkin uskon Jumalan voivan tehdä, ja tiedän ihmisen, jolle Jumala puhuu aivan kuin hän olisi puhelinlangan toisessa päässä.

Itse olen alkanut ymmärtää Jumalan puhuvan minulle tapahtumien kautta. Tulee yhtäkkiä ymmärrykseen ajatus. Katekismus selittää, että Jumala puhuu luonnossa, kansojen kohtaloissa mutta ennen kaikkea Sanansa kautta.

Eilen Jumala puhui minulle. Joku voi ajatella, ettei noin voi edes sanoa, mutta puhua voi monella tavalla. Arikin puhuu minulle, vaikka ei sano sanaakaan. Kuuromykkäkin voi puhua, vaikka ei sanoin. Miksi sitten Jumala ei voisi puhua?

Parinkymmenen vuoden ajan olen kulkenut hetken matkaa ihmisten rinnalla, joilla on sama kohtalo kuin itselläni. Puoliso on ollut sairas. Sitten tiemme ovat erinneet: henkilön puoliso on kuollut, ja leski on löytänyt uuden puolison. Itse olen edelleen mennyt samaa tietä. Taas on tullut uusi rinnalla kulkija, kunnes hänen puolisonsa on kuollut tai on tullut avioero ja taas olen jatkanut itsekseni.

On käynyt niinkin, että sekä rinnalla kulkijan puoliso on kuollut, että tämä itse. Minulla vain tie jatkuu. Välillä se on aiheuttanut kovaakin kapinaa Jumalaa kohtaan. Miksi sinä et minua ollenkaan kuule? Miksi et ollenkaan vastaa minulle, ja meidän rukouksiimme? Miksi mikään ei tunnu koskaan muuttuvan meidän kohdalla? Samalla olen tiennyt olevani nariseva lapsi, joka on tyytymätön eikä näe Jumalan suunnitelmaa.

Viime päivinä olen ollut taas narinapäällä, kunnes Jumala puhui minulle eilen.

Usein ja mielellään Jumala puhuu Sanansa kautta. Vaikka Hän puhuisi tapahtumienkin kautta, Hän vahvistaa sen jotenkin Sanallaan. Niin nytkin.

Luin tuhlaajapoikavertausta Luukkaan 15. luvusta. Nuorempi poika palasi kotiin hummattuaan isän rahat. Isoveli tuli katkeraksi. - Niin monta vuotta minä olen palvellut sinua...et ole antanut minulle vohlaakaan pitääkseni iloa...Ja isä sanoi: - Kaikki mikä on minun, on myös sinun!

Jumala osoitti mitä armoa olen saanut kokea. Katkeamatonta armoa. Koko ajan hän on kantanut niin minua kuin Ariakin. Ei vain hetken matkaa vaan vuosikausia. Hän on pitänyt toivon yllä, eikä ole antanut sen raueta. Hän on osoittanut, että minussa itsessäni ei ole mitään hyvää, mutta minulla on kaikki hyvä ja tarpeellinen Hänessä. Hän on rakastanut minua ristille asti.

Jumalan hyvyyttä ei huomaa, kun se on jatkuvaa. Alkaa kaivata ja vikistä parempaa, vaikka tässä on kaikki on, mikä on tarpeen.

Jumala vahvisti tuota puhetta sen kautta, että lämmityssulakkeet kärähtivät talostamme kaikki kerralla. Talo alkoi jäähtyä. Milloin olet viimeksi kiittänyt kodin lämmöstä? Onko siitä tullut itsestään selvyys? Huomasin , etten minä ole kiittänyt pitkään aikaan. Tekee mieluummin mieli mankua milloin liiasta viileydestä tai sitten kuumuudesta kiitoksen sijaan.

Jos Jumala ottaisi varjelevan kätensä pois päältämme, olisimme umpikujassa välittömästi. Näin on yksilöiden kohdalla ja myös kansakuntien kohdalla. Tähän asti Jumala on auttanut kansaamme. Miten kauan se jatkuu?

- Ennen kaikkea kehotan anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja KIITTÄMÄÄN KAIKKIEN IHMISTEN PUOLESTA...että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tämä on hyvää ja otollista Jumalalle, Vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 1 Tim 2.

Tehkäämme siis parannusta valituksesta ja olkaamme kiitollisia. Tyytyväisyys yhdessä jumalisuuden kanssa on suuri voitto.