08.03.2008 - Hyvää kansainvälistä naistenpäivää

Ostin itselleni vaaleanpunaisia tulppaaneja pari päivää sitten. Iloksi itselleni.

Tänään kävin katsomassa nauhalta tv 7:ltä tulleen ohjelman, jossa itse olen mukana. Se tulee uusintana su 16.3. klo 15. Oli tosi omituista nähdä itsensä puhumassa ja elehtimässä televisiossa. Vaikea tuntea, että minä se olen. Tuollaisenako ihmiset minut näkevät? Vai sellaisena, kuin itse miellän ajatuksissani? Vai onko jokaisen mielikuva näkemästään sen näköinen, kuin kukin itse on?

Mahdoton selvittää vissiin. Joka tapauksessa olisi hauska tietää, vastaako muiden mielikuva itsestään sitä, mitä he vaikkapa televisiossa näkevät. No, toisaalta aivan sama. Lopulta merkityksetöntä kaikki ulkonainen. Sisäisillä asioilla on enemmän merkitystä.

Viime viikko oli aika rankka, kun säntäsin suoraan matkan jälkeen töihin. Parina päivänä olin 9,5 tuntia töissä. Tänään on sitten ollut palautumispäivä. Huomenna menen konfirmaatiotilaisuuteen ehtoollisavustajaksi. Sen jälkeen Ari tulee kotiin ja menemme kirkkoon.

Olen menossa naistenpäiville puhumaan aiheesta Arjen rakkaus. Alitajunta tekee jo työtä. Turha mennä, jos ei rukoile. Jos ei Pyhä Henki yhdy siihen, mitä puhun, turha puhua mitään. Siispä nyt on rukouksen aika. Samalla mielikuvat päässä vilistävät aiheen parissa. Tulee oivalluksia, joiden pitää antaa muhia rauhassa.

Pääasiassa elämä uskossa on elämistä tavallisessa arjessa. Rutiinien ja velvollisuuksien hoitamista. Toisaalta herkkänä olemista, miten Jumala tahtoo johtaa. Pienessä uskollisuutta. Luottamista vaikka ei näe. Uskomista Jeesukseen ja evankeliumin voimaan. Sanan lukemista ja kiittämään opettelua. Itsensä tutkimista ja rukousta. Pieniä ja välillä isompiakin ihmeitä. Itseensä pettymistä ja armoon turvaamista.

Siunattua pyhän aikaa sinullekin, lukijani.