04.03.2008 - Bon jour, eli hyvää päivää, arvoisa lukijani : )

Terveisiä Ranskasta, Pariisista!

Olette varmaan monet lukeneet tyttären matkakertomusta, ja ihmetelleet, missä maman jutut viipyvät. On ollut syitä, enkä ole ehtinyt kirjoittaa, mutta nyt tulee jotain mietteitä.

Ensiksikin: matka täytti kaikki odotukset, ja sen lisäksi vielä paljon muuta. Erityisen antoisia olivat keskustelut äidin ja tyttären kesken. Nyt oli siihen aikaa. Suosittelen, äidit ja tyttäret: pariksi päiväksi jonnekin korpeen(= vaikka Pariisiin), jossa ei kännykät tai muut huolet vaivaa.

Sen lisäksi nauroimme mahdottomasti. Kuvissa minulla on aina perusilmeenä mahdoton hymyily. Pari "pahaa" kompaakin tuli heitettyä, ja ne varmaan tulee tunnustettua kirjoittelun myötä.

Lähdin siis perjantaiaamuna ystäväni viemänä Vaasan kentälle. Ensimmäinen möhlä sattui siellä. Istuin muina miehinä odottelemassa koneeseen nousua. Rahat oli tietysti pakattu rosvotiiviisti. Yhtäkkiä joku täti kävelee ohitseni, ja viisaa lattialle: onkohan tuo kukkaro sinun? Kerta kaikkiaan: Terhin matkarahat keskellä lattiaa! Olin piilottanut ne farkkujen taskuun, mutta jotenkin mystisesti ne olivat pongahtaneet sieltä pihalle. Oli kätevämpi nostaa rahat hänelle täällä kuin siellä Skotlannissa, jossa on eri valuutta. Ranskassahan on eurot käytössä. Ajattelin jo, mitä tästä tulee, kun alku on tällainen, mutta hyvin kaikki meni. Paremmin kuin osasin kuvitellakaan.

Muutamista johdatuksista matkalla. Suurin mysteeri oli, miten mahdan löytää Terhin Charles du Gaullen kentältä, joka on laaja kuin mikä. Onneksi aikaa oli pari tuntia bongailla, tai niin minä luulin. Onnistuin seikkailemaan terminaalista 1 terminaaliin kaksi. Olin kuvitellut, että kävelen vain pitkästi, ja olen perillä. Harhaluulo. Sieltä meni juna, jolla porhalsin ihan ilmaiseksi. Olisin voinut maksaakin, mutta ei kuulemma tarvinnut.

Seuraavaksi keksin näyttöruudun, jossa näkyivät tulevat lennot ja osasin suunnistaa kilometrikaupalla oikeaan paikkaan. Kello oli 14.20. Samassa huomasin, että ruudussa näkyi Amsterdamin lennon kohdalla Arrivee! Vanhana ranskan lukijana(3v lukiossa) hoksasin heti, että kone on jo tullut. Ja samassa Terhi soittaa, missä oot. Ilmoitin olevani suunnilleen seinän takana, ja tapasimme toisemme minuutin päästä! Koneen oli pitänyt tulla 14.05 mutta se oli vähän myöhässä. Minä taas luulin sen tulevan 14.45 mutta onneksi Isämme tiesi tarkan tuloajan, ja ohjasi lammaspahaiset juuri oikealle veräjälle.

Toinen johdatus oli hotellimme. Se oli ison Gare du Nordin vieressä. Kakkosterminaalista pääsimme junalla körötellen suoraan sinne! Näimme maisemia samalla, ja matka kesti vajaan tunnin.

Hotellissa meillä piti olla toisessa kerroksessa huone. Enkeli oli kai piilottanut huoneen avaimen, koska nuorimies tiskin takana ei löytänyt sitä mistään. Epäili jo antaneensa sen meille, minkä kiistimme jyrkästi. Niinpä sitten saimme huoneen ylimmästä eli kuudennesta kerroksesta. Eikö mahtavaa!

Alkujohdatusta oli jo se, että ennen matkaa laitoin viestin naapurille matkasta, ja hän kiiti heti tuomaan upouuden Pariisi-oppaan meille! Sieltä saimme monta hyvää vinkkiä. Sain jättää koinsyömän kirjaston kirjan kotiin. Kartta meillä oli kyllä kirjastosta ja se oli ihan hyvä. Tosin välillä epäilimme, että sekä Eiffelin torni että muitakin paikkoja oli siirrelty, mutta ehkä kyseessä oli jokin inhimillinen erehdys siinä kohtaa. Löysimme kaiken etsimämme. Ja paljon muutakin. Kirjoitan niistä myöhemmin, kun ehdin.

Nyt on mentävä nukkumaan. Eilen menin jo klo 20 koska edellisenä yönä en nukkunut ollenkaan. Kerron siitäkin myöhemmin.

Arki alkoi heti: työssä sairastumisia, mutta minä onneksi terve kuin pukki. Ja pirteä kuin mikä. Jotta olisin huomisaamunakin, niin au revoir eli näkemiin! Kiitos sinulle, joka rukoilit matkamme puolesta. Rukoukset on kuultu ja niihin on vastattu.