Kategoriat: Muu kirjoitus

Julkaistu Pohjalaisessa 9.2.08 Otsikolla Vain pieni töyssy.

Luin Saarnaajan kirjan(löytyy siis Raamatusta) mainion selityksen. Kirjan on kirjoittanut Pekka Eskelinen, ja pidän näköjään hänen humoristisesta tavastaan kirjoittaa. Saarnaajan kirja on tunnettu sanoistaan "turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta". Kirjaa pidetään kuningas Salomonin kirjoittamana - hän ylitti lakipisteen monissa elämänsä asioissa.

Kirjoitan eräästä ahaa-elämyksestäni Eskelisen kirjan äärellä. Saarnaaja kirjoittaa, ettei ole hyvä olla liian viisas eikä liian hengellinen. Ajatelkaamme Jumalaa ylhäisyydessä, ja vastaavasti ihmistä maan pinnalla pienenä pisteenä, mikä onkin oikea näkökulma. Kun ihminen pyrkii kohti viisautta, tietoa, hengellisyyttä ym. hyvää, hänen on tärkeä tietää eräs asia.

Ihmisellä on omat rajoituksensa syystä ettei hän ole Jumala. Hän ei voi rakentaa Baabelin tornia, joka ulottuisi taivaaseen asti Jumalan tykö. Yritystä on ollut ihmiskunnassa, eikä se ole vieläkään loppunut. Yhä vain Jumalaa yritetään kammeta valtaistuimelta väitteillä, että jos hän olisi Jumala, maailma ei olisi tällainen syntipesä kuin on.

Ihminen ei ota huomioon siinä tapauksessa syntiinlankeemusta ja omaa osuuttaan. Ihminen pyrkii selittämään Jumalaa, joka on yhtä kaukana meistä kuin itä on lännestä. Ja toisaalta, kun ihminen löytää armon ja oman paikkansa suhteessa Jumalaan, Raamattu sanoo: Kuka on se Jumala, joka on niin usein lähellä ihmistä, kun tämä rukoilee häntä. Toisaalta niin erilainen ja kaukana, toisaalta aina lähellä: suorastaan kallistaa korvansa kun ihminen huutaa häntä avuksi, kuten psalmissa sanotaan.

Ajattele sitten pientä töyssyä tai kumparetta maan pinnalla. Sellainen on ihmisen elämä. Hän voi edetä viisaudessaan ym. tiettyyn pisteeseen asti. Kun hän ylittää lakipisteen, suunta kääntyy väistämättä alaspäin. Voisi ajatella, että ihmisestä tulee ylihengellinen, hullun lailla viisas tms. sen jälkeen, kun hän aina vain jatkaa yritystään, eikä tyydy siihen mitä hänellä on.

Eli parhaimmillaankin ihmisen nouseva kehitys - onko se sitten viisautta, hengellisyyttä, taidetta, tiedettä - kääntyy alamäkeen jossain vaiheessa. Jumalaa ei tavoita kukaan, ja se on armoa. On armoa, että ihminen saa olla ihminen, josta Jumala pitää huolta.

Pieni lapsikin tarvitsee aikuisen, joka kallistaa korvansa ja kuulee pienen huudon. Toisaalta lapsi tarvitsee aikuisen, joka tietää paremmin, seisoo vakaana, eikä anna aikuisen vastuutaan lapselle, joka ei kykene sitä kantamaan.

Minua ovat aina viehättäneet Jeesuksen vertaukset. Ymmärrän itsekin vertauskuvin asioita paremmin. Tuo näky pienestä töyssystä, joka on ihmisen elämä, lohduttaa minua. Jumala tahtoo antaa levon ihmiselle: ei sinun tarvitse olla kaikkivoipa, kaikkitietävä, kaiken hallitseva. Riittää kun sinulla on Isä, joka on sellainen. Niin usein kun huudat häntä avuksi, hän auttaa sinua. Saat nauttia elämästäsi Isäsi lapsena, jokaisesta päivästä, jonka hän sinulle antaa.