05.02.2008 - Tiistain toivotut

Tänään tärppää: sekä laskiainen että Runebergin päivä yhtä aikaa. Laskiaispullat ovat odottamassa, ja aika näyttää, pääseekö maistamaan vielä Fredrikankin leivosta.

Aloitin pullan leipomisen aamulla, mutta huomasin, että leipä on lopussa, joten leivät ovat nyt uunissa, ja pullan teko jäi. Kokeilen mukailtua Kaisan leipäohjetta. En tiedä mikä on, mutta minun on jostain syystä aina tehtävä vähän sinne päin mitä tulee resepteihin tai käsityöohjeisiin.

Tiistain toivottu on pyhäkoulu. Tänään aion puhua laskiaisesta. Pekka Töpöhäntä - kirjassa on eräs "möhlärirunoilija", jolla on tosi hauskoja sanoituksia. Eräs niistä kuuluu näin: -Ensin tulee laiskiainen, sitten syödään päästäinen. Kyse on tietysti laskiaisesta ja pääsiäisestä.

Laskeudumme paastoon. Mikä olisi se paasto, johon Jumala mielistyy. Raamatussa hän sanoo, että se on oikea paasto, että vapautamme sidotut ja ikeen alle joutuneet. En muista sanatarkasti, enkä löydä sitä nyt Raamatusta. Joka tapauksessa katseen tulisi kohdistua enemmän Jumalaan kuin omaan itseemme. Kunpa voisi toteuttaa tuota paastoa!

Lehtikurssi oli hyvä lyhyesti sanottuna. Olin lähettänyt sinne etukäteen erään haastattelun, ja Jyrki Pietilä, kirjallisuusalan guru, kävi läpi kaikkien kirjoitukset, ja ruoti niitä asiantuntemuksella. Aika nyljetty olo oli sen jälkeen, mutta totuus on parempi kuin turhat kehut. Parempi vähän jäitä hattuun kuin luuloa lippikseen.

Paljon tuli käytännön ohjeita välimerkkien käyttöön. Yllättäen myös huomasin, että kirjoitukseen tulee helposti asioita, joita lukija ei ymmärrä, vaikka itse luulen kirjoittavani selkeästi. Paljon on oppimista. Jotkut olivat oikein lahjakkaita, ja itse koin olevani aika lailla takarivin taavi. Ehkä joskus opin kirjoittamaan. Kyse on tietysti myös siitä, mihin vertaa.

Leivät tuoksuvat ihanalle, mutta näyttävät epäilyttävän lätsähtäneiltä.

Olen lukenut viime aikoina Andersenin Roomalaiskirjeen 1-8 selitystä. Kirjan nimi on Uskosta uskoon. Tässä pieni katkelma tuosta tosi syvällisestä ja valtavasta selitysteoksesta:

" Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon
maa sinun takiasi kirottu."

Heti kun Aadam lankesi, Jumala antoi koko maan, eli koko luomakunnan, kirouksen alaiseksi hänen tähtensä. Ja kun laki annettiin Mooseksen kautta, se vahvistaa tämän: "Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan"(lain sanalla) Gal 3: 22. Jumalan järjestyksen mukaista siis on, että koko ihmiskunnan piti kärsiä sen tähden, minkä yksi ihminen oli tehnyt. Kaikki ihmiset tulevat syyllisiksi sen vuoksi, mitä hän on tehnyt.

Sana korostaa tässä ennen muuta Aadamin lankeemuksen sijaiskärsijän merkitystä. Tätä halutaan kovasti vastustaa! Tämä loukkaa luonnollista ihmistä. Se on väärin! Miksi meidän on pitänyt syntyä maailmaan varustettuna pahalla luonnolla, ja miksi meidän on pakko tehdä syntiä sen tähden, että yksi ihminen on tehnyt syntiä? Eikö olekin väärin, että me saamme kärsiä sen tähden, että yksi ihminen on ollut tottelematon Jumalaa kohtaan? Eikö Jumala olisi voinut järjestää niin, että yhden synnintekemisen takia ei kaikkien tarvitsisi tehdä syntiä? Eikö Jumala olisi voinut antaa Aadamin itse vastata teoistaan? Ja antaa meidän vastata omistamme? " s.208

Näin siis Öivind Andersen kirjassa Uskosta uskoon. Selitys jatkuu yksityiskohtaisesti ja mielenkiintoisesti.

Sokean norjalaisen pastorin syntymästä on kulunut tänä vuonna 100 vuotta, ja hänen v.1958 kirjoittamansa teos on suomennettu ensi kerran v. 1975. Nyt kirja on uudistettu. Alkuperäisteosta on myyty 62 500 kpl. Suomennoksen on kustantanut Oy Uusi Tie.

Suosittelen todella tätä kirjaa. Joka lause on täyttä asiaa, mutta helppotajuista kuitenkin.