28.12.2007 - Välipäiviä, perhekuva

Alamme piristyä juhlien jälkeen. Ainakin itselleni teki hyvää pestä pyykkiä tänään ja imuroida joulun pölyt pois. Aurinkokin näyttäytyi päivällä. Kunnon pyöräily vielä kaupungin toiselle alueelle ystävän luo siivousapuun teki terää. Tosin huomasin, että mahalihaksien kanssa on alettava otella, sillä selkään otti konttailu ja koukistelu. Harmi vaan, että inhoan kaikenlaista jumppaa : (

Arin luona olemme katsoneet monena päivänä Sydämen asialla, kun Arin huoneessa on tv. Se on inhimillinen sarja, joka kertoo tavallisten ihmisten elämästä, ja huumoria mukana. Joka kerta on poliisillakin selvittämistä: roistoja riittää. Lisäksi aloimme lukea eilen kirjaa, jonka Ari sai lahjaksi. Se kertoo Jobin elämästä "nykysuomeksi". Kirja on lähes sata vuotta vanha, mutta siitä on kai otettu uusintapainos. En vielä osaa sanoa sisällöstä enemmän, kun vasta aloitimme.

Arikin oli tänään virkeämpi kuin aiempina päivinä. Hän on ollut aika tukossa, vaikka hän on kyllä yrittänyt yskiä, ja minä vastaavasti naurattaa häntä. Mutta kummankaan toiminta ei ole ollut oikein tehokasta. Mutta kuten sanottu, tänään tilanne näytti jo paremmalta. Jätin hoitajille lapun taksin tilaamisesta filiamessuun pyhäksi. Menoksi taas, jos ei esteitä lykkäänny eteen.

Tänään kuulin vaihteeksi hurjia sairaalajuttuja sukulaisten kertomana. Eräs iäkäs setäihminen on ollut pari viikkoa sairaalassa. Sukulaiset alkoivat ihmetellä, kun ei tabletteja anneta ruuan yhteydessä. Samoin silmätipat ihmetyttivät, sillä hoitajan mukaan niitä annetaan lääkärin määräyksestä sokeaan silmään. Hyvä juttu, paitsi että tällä henkilöllä ei ole sokeaa silmää!! Potilasta oli hoidettu pari viikkoa vääränä henkilönä, tosin samannimisenä. Luojan kiitos, potilaaksi luullulla ei ollut diabetesta. Muuten olisi tullut taas yksi tapettu henkilö lisää, ja lehtiin ilmoitus: annettu insuliinia vaikka potilaalla ei diabetesta.

Pari vuotta sitten eräs toinen sukulaisihminen oli myös hoidettu lähes hengettömäksi, koska häntä oli pidetty eri henkilönä. Sukunimi oli kyllä sama, mutta siinä ne yhtäläisyydet sitten olivatkin.

Herää kysymys: onko henkilökunta tosiaan vain sairaalassa töissä? En tarkoita nyt kaikkia, sillä suuri osa on tunnollisia jne. Mutta liikaa on niitä, jotka vain tekevät työtään tietämättä miten potilas voi. Ihmetyttää sekin, eikö hoitaja tippoja laittaessaan huomaa että silmä on sokea tai sitten ei ole? Ilmeisesti ei. Elämme totisesti lopun aikoja ja välinpitämättömyys, kiire ym. ovat merkkejä siitä.

Joten hyvät ystävät: olkaa sukulaistenne suhteen tarkkoja, kun he menevät sairaalaan tai lääkäriin! Kysykää ja ihmetelkää. Siitä ei hyvää mainetta heru, mutta mitäs siitä. Kuka huolehtii sairaasta jos ei terveempi omainen.

Tulee mieleen kehitysmaiden ihmiset: siellä koko suku majoittuu sairaalaan tai lähistölle kun omainen tuodaan sairaalaan. Se nyt ei liene täällä tarpeen(olen minä sitäkin tehnyt), mutta jonkinlaista välittämistä tarvitaan enemmän. Ei kannata luottaa lääkäreihin tai hoitajiin. Hekin ovat vain erehtyviä, kiireisiä ihmisiä. Vaikka he haluavat tehdä työnsä hyvin, virheitä voi sattua. Tungetaan siis mukaan hoitotiimiin mekin. Niinhän mekin haluaisimme että meille tehdään, jos sairastamme, eikö vaan!

Arin juhlista on otettu hyviä kuvia. Lähetän sukulaisille jahka saadaan teetetyksi. Kuvasivulle Jyrki saa laittaa muutaman, ja tänne ajankohtaiseen tungen myös jotain joka kerta.

Hyvää loppuvuotta, teille lukijani! Palaan taas kun asiaa ilmaantuu.