Kategoriat: Muu kirjoitus
Ollut Kalevassa joulun alla, Pohjalaisessa 3.1. sekä Uusi Tiessä. Lähetetty myös Keskipohjanmaahan
Seurakunnassamme oli virsiviikko lokakuun paikkeilla. Ehdotin lapsille lastenvirsiviikkoa iltapäiväkerhossa. Joo, se passaa. Tokaluokkalaisilla on omat virsikirjat koulusta, ja ekasille sain seurakunnasta pieniä, sieviä erilaisia kirjoja.
Virsiviikot jatkuvat yhä! Joka päivä koulusta päästessään lapset hakevat tyynynsä ja alkavat plärätä virsikirjaa. Kukaan ei sanoa, että taasko veisataan tai mä en halua. Ei, vaan joka päivä minä sanon, että nyt emme ehdi enempää veisata, että ehditään lukeakin. Tämän hetken hittejä ovat Hoosianna, Nyt sytytämme kynttilän, Tiellä ken vaeltaa ja Taivaan Isä suojan antaa.
Toivevirsien lisäksi tämän tästä joku ehdottaa virren, jota minäkään en osaa, saati itse ehdottaja! Ehkä numero on lapselle tuttu, tai jotenkin vaan virsi näyttää mukavalle. Tosin kerran eräs väitti että kyseistä virttä oli jo päiväkodissa päästelty, mitä suuresti epäilin.
Lapset saavat turvaa virsistä. Niiden sanoma on syntynyt usein ahdistuksen alla, turvan, lohdun ja Jeesuksen rakkauden kaipuusta. Pientä sydäntä lohduttaa laulaa: Hän on Isä jokaisen, tai Hän ei riitele eikä suutu. Jumala yksin tietää, mitä lasten sydämissä tapahtuu, kun he laulavat ja kuulevat tällaisia lohdun sanoja!
Koen tehtäväkseni työssä tuoda lasten ulottuville asioita, joista he valitsevat, mitä haluavat. Virsien suhteen ajattelin, että laulamme kertaalleen läpi lasten virret. Sittenpähän lapset tietävät, mistä ne virsikirjassa löytyvät. En arvannut, että lapsilla on näin suuri jano hengellisiin asioihin. Uskon, että heidän saamansa lohdutus, turva ja rauha virsien kautta on suuri. Eiväthän ihmiset olisi satoja vuosia veisanneet työtä tehdessään, nukkumaan mennessään ja herätessään, ellei Jumala itse lohduttaisi ja virvoittaisi heitä totuuden sanojen kautta!
Johdatuksena näen sen, että itse olen pienenä mummun kanssa veisannut kaikki tuntemamme virret. Nyt aikuisena tiedän, mitä virsiä olen jo silloin kuullut. Kaikki lapsena kuultu on muistissa! Käydessäni vanhainkodissa näen sen: jotkut hoilaavat rallatuksia, mutta useimmat yhtyvät lauluun, kun lauletaan Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, vaikka dementia olisi vienyt lähimuistin. Toivon, että ne lapset, joita minä saan olla kaitsemassa, laulavat vielä vanhuudessaan "Herra kädelläsi, asua mä saan."
Kehotan vakavasti Suomen äitejä, isiä, isovanhempia ja kasvattajia laulamaan ja laulattamaan lapsilla erityisesti virsiä. Jumalan sana ainoastaan kantaa vaikeuksien keskellä, emmekä me kukaan välty suruilta. Lapsena opittu hyvä sana kantaa taivaaseen asti.