19.12.2007 - Jouluista ja vähän muutakin musiikkia

Lukemista, musiikkia ja leipomista tänä iltana

Olen kuunnellut joululauluja Iisalmen vanhasta kirkosta. Cd on ystäväni lähettämä pari vuotta sitten, ja on Rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen kustantama. Pidän siitä todella paljon. Pelkistettyä veisuuta urkujen säestyksellä. Tuttuja lauluja jo lapsuudesta.

Sain myös lahjaksi pari viikkoa sitten helluntaiystäväni lähettämän Musica Gloria -äänitteen, ja muutaman kerran sitä kuunneltuani aivan sulan sitä kuunnellessani. Siinä on mm. kappaleet Kristuksen kirje ja Tuonne, tuonne kaipaan. Vanhoja, ihania kappaleita nekin.

Kolmas hiljattain kuuntelemani äänite on Jaakko Löytyn ja Esa Ruuttusen Kahden maan kansalainen. Tämä edustaa sitten taas vähän eri linjaa, ja muutaman kerran kuunneltuani alan löytää siitä vastakaikua sisimmässäni. Nimikappale toki on ollut suosikkilauluni siitä lähtien, kun sen kuulin ensi kertaa.

Pakkohan minun oli koekuunnella Arille saapunut Psalmivirsiäänitekin. (Kiitos kovasti, sukulaiset!)Siinä on tyystin tuttuja virsiä, ja uskon, että siitä tulee myös sellainen, jota kuuntelen paitsi itsekseni mutta myös Arin kanssa, kuten noita edellisiäkin. Sitä paitsi nämä kaksi viimeistä ovat Arin...

Kaikki edellä mainitut ovat lahjaksi saatuja, kiitos niistä! Hiljaiset hetket ovat ihania, mutta mielelläni kuuntelen välillä juuri edellä mainittua musiikkia. Ei siis kauheasti väliä, mikä on herätysliike äänitteen takana, kunhan Pyhä Henki on mukana niin että laulut hoitavat ja antavat voimaa ja iloa.

Koen, että kun perusta on Jumalan sanassa, voi antaa muidenkin elää ja olla. Ei tarvitse olla niin kauhean oikeaoppinen (puhun itsestäni), koska on vain yksi taivas. Sinne kaikkien Kristuksen omien tulisi mahtua. Jos en voi rakastaa muita Jumalan lapsia, on syytä epäillä, rakastanko ketään. Jeesus on rakastanut meitä ensin, että mekin rakastaisimme toisiamme.

Onhan meillä erilaisia näköaloja asioihin, mutta kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa. Yksi ihminenkö sitten olisi niin kauhean viisas, että kykenee tuomitsemaan muita? Tuomiovalta on vain Jumalalla. Itsekin tulee usein oltua kärkäs ja muka tietävä, mutta Herra varjelkoon sellaiselta. Kaikki täytyy arvioida Raamatun perusteella. Emme kykene pelastamaan edes itseämme, vaan pelastuksemme on täysin Kristuksen työn varassa, hänen sovituksessaan. Vain Häneen katsomalla me kestämme ja pääsemme perille. Omaa ansiota tai viisautta siinä ei ole tippaakaan!

Jospa kykenisi katsomaan vain Jeesukseen Kristukseen niin, että muuttuisi edes hiukan hänen kuvansa kaltaiseksi, niin muiden ihmisten meidän lähellä olisi vähän helpompi elää. Emme olisi niin kovia toisia kohtaan. Ja itseäänkin pitäisi kyetä armahtamaan. Se on usein aika vaikeaa.

Tämä elämä menee asioiden oivaltamiseen. Ja kun oivaltaa, ei voi paljon toiselle siirtää: jokaisen on tehtävä itse oivalluksensa. Siispä tarvitsemme Jumalan armoa, jokainen ihminen ja jokainen sukupolvi. Ihminen ei ole evoluution tulos, kehittyvä olento, vaan Jumalan luoma, syntiinlangennut mutta armahdukseen mahdollinen. Sikäli kuin se kelpaa.