Kategoriat: Ajankohtaista

Pojatkin innostuivat nukeista

On ollut mahdottoman mukavia päiviä töissä. Näillä mukavilla en tarkoita sitä, etteikö olisi ollut hankaluuksia, vaan sitä, että on ollut mielekästä tekemistä.

Nautin siitä, että lapset leikkivät tai keksivät leikkejä. Sitä on suuri ilo seurata, tai paremminkin lisätä pökköä pesään. Nyt olen tehnyt niin. Eräs tyttö keksi tehdä nuken kankaanpalasta, ja joku muu halusi myös. Niin on sitten tehty nukkeja. Vein ompelukoneeni töihin, ja nyt on siksakoitu liinojen reunoja ja kännykkäpusseja ym. Saimme eräältä äidiltä näytekankaan paloja, ja niistä on tehty vaikka mitä. Kuvassa poikien tekemiä juttuja. Leikki sujuu käskemättä.

Nukketeatteriakin tänään esitettiin, tai lapset esittivät. Tosin lasten esitykset ovat yleensä sitä, että toinen lyö toista, riidellään ja tönitään. Kuuluu auts ja voi, ja tappelunnujakkaa. Jos sattuu, esitämme työparimme kanssa huomenna jotain (hän ei tiedä sitä vielä!). Punahilkan lyhytversion esitin yksin eilen, mutta jotain vastaavaa voisi kehitellä huomenna. Extempore. Tai jotain heidän tekemisiään. Katsotaan.

Eräs ystäväni sanoi, että monella nuorella aikuisella on käden taidot hukassa. Esim. sairaanhoitaja, äiti tai kuka tahansa tarvitsee pientä sorminäppäryyttä yhdessä ja toisessa hommassa. Jos ei ole koskaan tehnyt käsillään mitään näppäryyttä vaativaa, voivat yksinkertaisetkin asiat olla hankalia. Senpä takia on ihana kun näkee tyttöset ompelemassa ja virkkaamassa, askartelemassa ja näpertelemässä. Eikä tee pojillekaan pahaa, jos ja kun innostuvat.

Viikot vilahtavat tosi nopeasti. Pimeys melkein iski vastaan tällä viikolla kun kello siirrettiin talviaikaan, ja sää on sateinen ja pilvinen.

Edessä on pyhäinmiestenpäivä. Suuri juhlapäivä. Tosin tämän päivän lapset tietävät vain halloweenin, ja levottomuus oli melkoinen koulumaailmassa jo tänään. Aina kun on jotain erikoista tulossa, sen aistii lapsissa. Eikä nyt ole juuri hyvää tulossa. Vanhemmat eivät varmasti ymmärrä, että ollaan tekemisissä muunkin kuin vain pikkupirskeiden kanssa, kun aletaan luurangoin ja pääkalloin koristeltuja leluja ja vaatteita hankkia lapsille.

Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että kun lapset totutetaan em. pääkalloihin, luurankoihin ym kummituksiin, niin ei ole pitkä matka okkultistisiin harrastuksiin. Aivopesu tuottaa tulosta, sitä mitä näiden tuotteiden takana olevat tahot haluavatkin. Hohhoijaa. Ehkäpä kaiken pitää mennä ihan pimeäksi. Kansa saa niittää sitä mitä on kylvänyt.

Mutta ei kaikki ole toivotonta kuitenkaan: Jumala istuu edelleen valtaistuimellaan. Tänään kerroin pyhäkoulussa Esterin tarinan, ja kaikki kuuntelivat hiiskumatta. Se onkin tosi ihmeellinen: että se kuningas ei saanut unta, ja se sai päähänsä lukea niitä aikakirjoja. Siinä on Jumalan ihme, ja suuri käänne tapahtuu maailman kirjoissa sillä hetkellä. Lukekaapa, jos ette muista!

Meidän uskovien rukous on, että Jumala armahtaisi vielä kansaamme ja antaisi synnintunnon ja herätyksen armon. Vaikka herätys ei ole koskaan mukava asia, kuten puhuja totesi: - Ei ole kiva kun herätetään umpiunesta.

Hyvää kuun vaihdetta, lukijat, ja sytytetään kynttilöitä pimeyttä karkottamaan. Jeesus Kristus itse loistakoon sydämessämme!