Kategoriat: Ajankohtaista

Kannoimme pelakuun sisälle pakkasta pakoon tänään.

Odotan skype-puhelua tyttäreltä Skotlannista. Siellä on hyvin mennyt ensimmäinen kuukausi. Odotan myös viikonloppua: lähden huomenne iltapäivällä jHs Ryttylään naistenpäiville. Olen niistä toitottanut kyllä jo näillä sivuillakin moneen otteeseen.
Työkaveri on ollut poissa, ja on ollut vähän erilainen viikko sijaisineen, joka kylläkin on ollut eräs melkein perheenjäsen; nimittäin tyttären hyvä ystävä. Joten hyvin on pärjätty.
Olen referoimassa erästä kirjaa. Pitäisi näköjään aina lukea pari kertaa tuollaiset syvälliset kirjat, että ehtisi sisäistää niiden sanoman. Tämä kirja kertoo Totuuden Hengestä eli siis Jumalan Hengestä tietysti. Erittäin vaikuttava kirja. Laitan referaatin kirjoituksiin jahka saan sen valmiiksi joskus.
Kannoimme Teron kanssa tosiaan pelakuun sisälle mahdollisen pakkasen takia. Toinen iso on vielä ulkona katoksessa, ja toivon ettei se palellu. Sisälle ei taida mahtua, joten se pitäisi viedä kellariin. Muitakin pienempiä on vielä ulkona, sellaisia, jotka tahdon säästää ensi kesään kellarissa.
Tämä syksy on mukavaa aikaa jossain mielessä. Kun saa rehattua kukat sisälle ja kellariin, ja muut paleltuvat ja niistä pääsee siten eroon, niin saa aloittaa sisäkauden. Puolukoita löysin riittävästi itseäni varten myös joten sikälikin kaikki valmiina talvea varten. Karpaloita olisi kiva käydä etsimässä, mutta niitä ehtii pakkasten tultuakin.
Talon nurkalla on iso köynnöskrassi, ja vähän harmittaa, kun pakkanen sen tärvelee. Mutta toisaalta pakkanen on tarpeen tuhoamaan bakteereja. Joskus leutojen talvien jälkeen on ollut paljon tauteja. Ilmaston lämpeneminen ihmisten tihutöiden jälkeen lienee kuitenkin mullistanut ilmastoa niin, ettei mistään voi olla varma kuten ennen.
Juttelimme ystävän kanssa, että silloin kun me tutustuimme, kaikki oli samanlaista päivästä ja vuodesta toiseen. Nyt ei mikään ole enää varmaa. Koko ajan tapahtuu kummallisia asioita, eikä voi ennakoida tulevaa.

Ja kuitenkin voi ennakoida. Raamatussa kerrotaan näistäkin päivistä. Tulee monenlaisia maanjäristyksiä ja luonnonmullistuksia, sotia ja melskettä. Niitä ei pidä pelästyä, sillä kaikki tämä täytyy tapahtua ennen Jeesuksen paluuta. Sitä me kristityt odotamme ja joudutamme Hänen tuloaan kertomalla evankeliumia eli ilosanomaa: Uskomalla Jeesukseen saa kaikki synnit anteeksi. Tämä on hullutusta ihmiselle joka ei tahdo uskoa, mutta sille, joka uskoo, se on valtava ilosanoma. Sitä meidät on kutsuttu kertomaan jokaiselle.

Unikkoja tai mitä niistä oli jäljellä kukinnan jälkeen