26.09.2007 - Syyssateen aika

Kaunis syksyinen aamu. Satelee, lehtiä maassa, puut syksyn kirjavia. Hyvä aamu, vaikka luin liian pitkään illalla. Kuopus jo koulussa, muut maailmalla.

Viikonloppuna oli erittäin hyvä luentosarja kirkossamme. Nehemia oli Liisi Jokirannan opetuksen aiheena. Sieltä löytyi paljon puhuttelevaa itse kullekin ja minulle myös. Kun juutalaiset korjasivat Jerusalemin muuria, osa rakensi, osa oli asein varustautuneena valmiina puolustamaan. Myös työntekijät kantoivat miekkaa, koska vastustajien uhka oli suuri.

Koen olevani muurinrakentaja. Minullakin on suojelijani, aseenkantaja takanani. Itse asiassa minulla on niitä useita, mutta läheisin on oma mieheni. Hän rukoilee jatkuvasti puolestani, seisoo takanani ja muistaa minua. Kerron hänelle mitkä ovat rakenteilla olevat asiat, rukoilemme yhdessä, ja tiedän että hän muistaa ja jatkaa rukousta.

On monia, joiden tiedän rukoilevan meidän perheen puolesta, ja kiitän heistä Jumalaa. Teistä jokaisesta, jotka huokaatte kerrankin puolestamme tai minun puolestani: olette kullanarvoisia. On vielä eräs ystävä, jonka tiedän kantavan minua ja perhettäni erityisesti. Mistähän se johtuu, että usein suurien taakkojen kantajat ovat suuria esirukoilijoita? Onko se siksi, että he tietävät, mitä on olla taakkojen alla? Tai pannaanko joku taakkojen alle, että hänestä tulisi toisten kantaja?

Sen olen kuitenkin nähnyt ja ymmmärtänyt, että ihminen on hyvin pieni: hän ei näe juuri omaa napaansa edemmäksi. Se on surullista. Vasta kun omat rajat laajennetaan, alkaa ymmärrys toisia kohtaan lisääntyä. Joskus ihmettelen, miten sairaita voi olla niin paljon! Ei juuri muita olekaan. Ehkä se on samaa kuin silloin, kun itse odotti vauvaa: näki paljon odottavia äitejä. Nykyisin heitä ei näy juuri ollenkaan : )

Kun ahtaat ajat alkavat, ja kenties ollaan kovaa kyytiä menossa siihen suuntaan, tarvitaan ahtaalla olijoita ymmärtäjiä. Olemmeko valmiita siihen, kun rukoilemme herätystä? Tiedämmekö mitä pyydämme? Joka tapauksessa uskon Jumalan vastaavan tuohon rukoukseen, ja se tulee viemään myös meitä uudestistisyntyneitä kristittyjä ahtaalle, kokemaan samaa ahdistusta. Jeesuskin kärsi, ja voi siksi täysin ymmärtää kärsivää ihmistä. Sama tie on meillä, jotka häntä seuraamme. Se maksaa, mutta se myös antaa kaiken mitä se maksaa. Herra meitä auttakoon olemaan vähässä uskollisia. Enempää meiltä ei vaadita kuin mitä meille annetaan.

Ensi pyhänä on ensimmäinen varhaisnuorten, 10-13v kerho, jonka pidän. Tarvitsen viisautta ja Jumalan johdatusta. Rukoiletko? Vain Jumala itse pystyy täyttämään sen janon ja kaipuun mikä on jokaisella ihmisellä, myös lapsella ja nuorella.

Meitä vanhempia uskovia kutsutaan ruokkimaan nuorempia. Uskollisuutta kysytään, leiviskä(t) on pantava käyttöön. Laitathan sinäkin itsesi likoon? Kunhan olet astunut Jumalan armosta ahtaasta portista sisään, ja Jeesuksen veri on saanut pestä sinut puhtaaksi, saat Pyhän Hengen ja pääsyn Isän kasvojen eteen. Joka päivä on tämä tehtävä, vanhoilla eväillä ei jaksa eikä elä.

"Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa."