Kategoriat: Muu kirjoitus
29.8.07. Julkaistu Hesarissa 30.8., Keskipohjanmaassa, Kalevassa
Viime vuosien aikana olen havainnut ihmisten kiireen ja ahdistuksen lisääntyneen. Ihmiset ovat rikkinäisiä ja levottomia. Moni kokee, että työssä revitään kaikki mehut. Vaatimukset vain lisääntyvät. Vastaavasti kotielämään ei jää paukkuja, ja se kostautuu. Kun puolisoilla ei ole aikaa hoitaa suhdettaan, se rakoilee. Ei niin väliä kodin ulkoisilla puitteilla, kunhan isä ja äiti tykkäävät toisistaan. Lasten ja nuorten turvattomuus lisääntyy, sillä he imevät kodin ilmapiiriä, rakkautta tai sen puutetta.
Tietokone kotielämässä on huono isäntä. Siellä on avoin maailma kaikkeen pahuuteen ja pimeyteen. Nuorten ja lasten mieli saastuu, eivätkä vanhemmat edes tiedosta sitä. Kuvien ja muun saastan vaikutus on suurempi kuin ymmärrämme. Muistan itse kun vuosia sitten erehdyin katsomaan yhden kauhufilmin; sen kuvat eivät vieläkään ole häipyneet mielestäni. Kuitenkin se oli suhteellisen kesy verrattuna sairaisiin ilmiöihin, mitä koneen kautta saa hetkessä silmiensä eteen.
Jokin aika sitten lehdessä intoiltiin sunnuntain kaupan lisääntyneen ja vakiintuneen. Sitä pidetään hyvänä merkkinä. Milloin ihmiset lepäävät? On unohdettu, että ihminen ei ole kone, vaan vaatii jokaviikkoisen leponsa. Jumalakin lepäsi seitsemännen päivän, ja antoi se ohjeeksi ihmiselle muiden yhdeksän ohjeen lisäksi. Syynä ei ollut tylsä käsky, vaan viisas neuvo. Kyllä Luoja tietää paremmin kuin luotu, mikä on hänen tekemälleen hyväksi, että hän jaksaisi.
Moni lepää ja rentoutuu television ääressä. Kuitenkin se on pettävää lepoa, sillä aivot nielevät kaiken piiloviestinnänkin, mikä silmien ja korvien kautta menee sisään. Se on petollista lepoa, joka ei virkistä vaan vaikuttaa haitallisesti. Todellinen lepo on hiljaisuutta.
Hiljaisuuden kaipuu on nähtävillä siinä, että ihmiset haluavat maalle, pois koneiden ja metelin ulottuvilta. Tosin sielläkin saatetaan järjestää niin paljon touhua, ettei lepo ole todellista. Kun on tottunut jatkuvaan menoon, on vaikea rauhoittua. Saattaa olla suoranaista kidutusta olla vain hiljaa. Silloin sisimmän paha olo, pettymykset, väsymys ja muu alkavat purkautua, ja se voi olla liian ahdistavaa kohdata. Siihen ei ole aikaa, kun pitää taas rynnistää rahan tienaamiseen. Missä määrin se on oma valinta? Mikä on tarpeeksi? Eikö voi pysähtyä?
Raamatussa sanotaan, että kun on elatus ja vaatteet, niin tyytykää niihin. Tyydymmekö niihin?
jk. Viimeiset kaksi lausetta puuttui Hesarista.