03.08.2007 - Vettä sataa

Vesisade jatkuu. Se muka loppui ja aurinko pilkahteli, mutta mitä vielä. Taas alkoi sade. Se hyvä puoli siinä on, ettei tarvitse poimia marjoja. En nimittäin jaksaisi.

Sain viikko sitten entisen kipupaikkani takaisin. Se on vasemman korvan seutu ja siitä alaspäin. Välillä jopa arvelen, että minulla on sydänvika. No, ei se sitä ole, pitäisi vain venytellä. Olen tietysti riuhtonut liikaa uidessani. Olen yrittänyt ottaa kesymmin uintireissut, mutta vaikutus ei vielä näy. Mieliala on aika synkeä sateen, väsymyksen ja kipuilun takia.

Tällä viikolla olen ajatellut Jumalan anteeksiantoa. Ajatus tuli siitä, että suututin erään ihmisen tahtomattani, aikomattani, ilman mitään tarkoitusta. Päinvastoin. Aika, jolloin odotin, saanko anteeksi, oli kiduttavaa. Helpotus oli suuri, kun sain anteeksiannon tyhmyydestäni.

Siitä kehittyi ajatus, miten valtavaa on, että Jumala joka päivä, hetkestä toiseen, on valmis antamaan minulle ja sinulle anteeksi. Kun Jeesus Kristus kuoli ristillä, Hän sanoi: -Se on täytetty. Siinä täyttyi Hakkolan Paulan ja Virtasen Viljon kaikki synnit, jotka olivat siinä vaiheessa vasta tulollaan. Sana vakuuttaa, että jokainen syntinsä tunnustava saa KAIKKI synnit anteeksi Jeesuksen tähden.

Olen lukemassa Galatalaiskirjeen selitystä. Lukemiseni ei ole juuri edistynyt, kun olen lukenut Raamattua enemmän viime aikoina. Mutta Liisi Jokiranta selittää vanhurskautta ko. kirjassa. Kyseinen sanahirviö on kuulemma oikeudellinen termi kaikissa muodoissaan. Jumala on Tuomari, Saatana on syyttäjä, ja syyllinen olet sinä ja minä. Luojan kiitos, meillä on Puolustusasianajaja, Jeesus Kristus.

Saatanan tehtävä on syyttää syyllistä. Minä ja sinä voimme sanoa kaikkeen ainostaan, että totta joka sana. Tuomarin tehtävä on julistaa tuomio. Hän tekee sen, koska Hän on oikeudenmukainen: syyllisen on saatava rangaistus, eikö niin. Oikeus täytyy tapahtua. (Sitähän me toitotamme Jumalallekin ymmärtämättömyyttämme välillä: kuvittelemme, että oikeus ei toteudu. Ei ehkä maailmassa, mutta kerran kuitenkin.)

Siinä vaiheessa astuu Puolustaja esiin. Hän sanoo, että vaikka syytetty on syyllinen, niin hänen ei tarvitse kuolla syyllisyytensä takia. Hänen puolestaan on jo maksettu hinta: toinen on kuollut hänen puolestaan. Rangaistus on jo kärsitty. Rikokset on sovitettu.

Sen takia Golgatan tapahtuma oli niin järisyttävä: Jumala sai voiton Kristuksessa kaikista kuoleman voimista ja valloista. Saatana sai murskatappion. Käärmeen pää murskattiin. Nyt hän voi vain kiljua kuin ärjyvä jalopeura ja pelotella niitä, jotka Jeesus on jo voittanut ristillä.

Onko sinulla, hyvä ystävä, jo Jeesuksen Kristuksen ristillä ostama Pyhän Hengen sinetti, josta Jumala tuntee sinut Jeesuksen omaksi? Ellei ole, niin hanki se mitä pikimmin. Se on sinulla jo postissa odottamassa, se on ostettu sinua varten, lähetetty sinulle. Sinun on lunastettava lahjasi saadaksesi sen. Sinua ei pakoteta ottamaan sitä vastaan. Lahja annetaan ilmaiseksi, lahjaksi. Sinulle se on ilmainen, mutta lahjoittajalle se maksoi kaiken: hänen henkensä, että sinä saisit pitää omasi iankaikkisesti.

Ihminen mielellään antaisi jotain jos hän saa jotain arvokasta. Onko nöyryyttävää ottaa kallis lahja vastaan voimatta antaa mitään vastalahjaksi? Voi olla, mutta se on ainoa mahdollisuus. Ihminen mielellään korvaisi jotenkin, ja saisi kokea olevansa jotenkin hyvä, ansaitsisi lahjansa, mutta se on mahdotonta tässä.

Jotain sinä ja minä voimme kuitenkin antaa. Ja vain sitä Jumala tahtoo: oman itsemme, koko elämämme. Hänelle se kuuluukin, koska hän on Luojamme. Hän ohjaa elämäämme paremmin kuin paraskaan äiti tai isä. Onhan hän paljon suurempi kuin ihminen. Ja onhan hänen sydämensä täynnä puhdasta, pyyteetöntä rakkautta luomaansa ihmislasta kohtaan. Hän ei tahdo antaa huonoa tietä lapselleen, vaan yltäkylläisen elämän.

Eräässä kirjassa sanotaan: -En ole tavannut surkeampia ihmisiä kuin kristityt ovat. Kuitenkin vain heillä on toivoa.

jk. Rukoilin tänä iltana erään ystävän kanssa (sen jälkeen kun olin kirjoittanut yllä olevan jutun). Jälleen kerran minulle viitoitettiin tietä Jeesuksen luo: Hän on Päämäärä, ja hänessä on kaikki mitä tarvitsen. Miten se onnistuu unohtumaan joka välissä? Alan sähläillä ja väsyä ja stressata kaikkea olematonta. Eli alan katsoa aaltoja, ja vajota. Sama läksy aina uudelleen: katse Jeesukseen; siinä on toivoni!