Kategoriat: Muu kirjoitus
En puhunut ihan kirjaimellisesti näin, vaan vapaasti rönsyillen tämän pohjalta.
Te ette valinneet minua vaan minä valitsin teidät, sanoo Jumalan Sana. Näin on minunkin kohdallani. Jumala kutsui minut ja Arin omakseen ennen kuin me tunsimme Häntä. Avioliittomme pohja ja perustus rakennettiin siinä vaiheessa kun menimme naimisiin.
Hääpäivämmekin oli enteellinen: kaunis sää, kunnes tuli ilta ja lähdimme häämatkalle lainatulla vihreällä pikkufiiulla. Kun pääsimme matkaan, alkoi kauhea sade ja ukonilma. Huvittavaa oli, että kun Ari paiskasi etuoven kiinni, peräluukku aukesi. Sitä kesti jonkin aikaa sitä kisailua.
Ensimmäinen kotimme oli kuukauden ajan Teuvalla iso, vanha talo, jonka ovenpielessä oli iso, sininen kyltti: JEESUS TULEE PIAN. Talon omisti uskova pariskunta.
Kun talonomistajat tulivat meille kylään, toimin kuten Eeva Aatamin suhteen: sanoin Arille, että toivottavasti ne ei ala höpöttää uskonasioista, kun ei vois vähempää kiinnostaa, vai mitä sä ajattelet? Ari oli tietysti samaa mieltä.
Kun vieraat kävivät, he eivät puhuneet mitään tärkeimmästä asiastaan, uskosta Jeesukseen, joten Jumala kuuli toivomukseni. Sen sijaan he menivät naapuritaloon rukoilemaan meiltä lähdettyään. Me muka tyytyväisinä menimme nukkumaan, mutta ihmeellinen olo tuli.
Oli kesä, valoisa iltayö, ja me valvoimme. Tuli outo pelko, kauhun tunne. Tuntui ettemme olleet talossa yksin, mutta se joka kanssamme oli, ei ollut meidän puolellamme. Viimein kerroin Arille miltä minusta tuntuu, ja hän vahvisti olonsa ihan samanlaiseksi. Niin me sitten hiivittiin iltayöstä kasteista polkua pitkin katsomaan, ovatko vieraamme vielä naapurissa, mutta eivät olleet. Nyt olisimme olleet valmiit keskustelemaan vaikka vähän Jeesuksestakin.
Reilun vuoden kuluttua asuimme Turussa ja Jyrkin syntymän jälkeen eräs nuori rouva pyysi minua raamattupiiriin. Menin kun ei ollut muutakaan tekemistä. Vaikka en ollut uskossa, Jumala näytti minulle näyn, jossa näin kaksi tietä: minä kuljin eri tietä kuin nuo uskovat nuoret. Aloin rukoilla: näytä Jumala vaikka unessa, mitä minun pitää tehdä.
Monien sisäisten taistelujen jälkeen Jumala puhui unessa. Olin pakkopaitaan sidottu, siitä tippui matoja. En saanut niitä pois. Uskova ystävä kulki rukoillen ihmisten luona, ja tullessani tyköni hän sanoi: täällä haisee jo; kuolema on lähellä. Silloin tajusin siinä unessa, että minähän elän vielä, ja minun tarvitsee vain uskoa Jeesukseen.
Seuraavana päivänä rukoilin raamattupiirin vetäjän kanssa, ja pyysin Jeesusta sydämeeni. Kotiin kävellessäni katselin luontoa. Ajattelin, että tähän asti olen ollut kuin kasvava koivu: latvastaan sidottu. Nyt köysi on katkaistu, ja saan alkaa kasvaa suoraan. Jumala on minut vapauttanut Jeesuksen tähden. Uskoon tuloni oli tietoinen tahdonratkaisu, kuten naimisiin menokin.
Siitä alkoi tietoinen tieni Jumalan johdatuksessa. Ari alkoi sairastaa, ja Jumala alkoi kasvattaa minua ihmisenä, ja sain tulla synnintuntoon. En vaihtaisi elämääni toisenlaiseen, sillä missä on paljon ahdistusta, siellä on myös paljon Jumalan lohdutusta. Jos haluat elämästäsi mielenkiintoisen, anna se Jeesukselle. Hän vain odottaa, että tulisit hänen tykönsä, sillä hän sanoo: Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Aamen.