Kategoriat: Muu kirjoitus
Pohjalaisessa su 1.4.07
Vanhus oli kuolemassa nälkään sairaalassa. Hän ei syönyt ruokalistan mukaan moneen päivään. Omainen huomasi, että velli, jota vanhukselle annetaan reikämukista, ei mahdu tulemaan reiästä, josta pääsee vain neste läpi. Mahdotontahan sitä on silloin syödä. Henkilökunta oli ihmeissään, kun ei heille ollut tullut mieleen, että pitäisi olla isompireikäinen muki.
Tuollaiset tilanteet lamaannuttavat. Miten me ihmiset voimmekin olla niin täysin kykenemättömiä asettumaan toisen asemaan? Jos toinen kykenee selittämään asiansa, ja tuomaan sen esiin ymmärrettävällä tavalla, ehkä jotain samaistumista voi tapahtua. Mutta jos on kyseessä vaikkapa vanhus, muuten sairas henkilö tai alistettu ihminen, jota ei kuulla, on epätoivo lähellä.
Ikä tuo joskus ymmärrystä, mutta ei välttämättä. Samaistuminen toisen tilanteeseen vaatii enemmän. Siinä pitää panna selkänsä suorastaan toisen taakan alle. Kuka haluaa tehdä sen? Ei kovin moni - ellei sitten tahdo tehdä Korkeimman tahtoa! Toisen luo pysähtyminen vie aikaa, ja oma vauhti voi hidastua. Kuka ehtii hidastella, kun on valtava kiire elää omaa elämää.
Olet ehkä joskus ihmetellyt kävellessäni kotisi lähellä olevia puita, taloja ja maisemia. Kun olet aiemmin ajanut autolla tai pyörällä samojen paikkojen ohi, et ole huomannut puoliakaan siitä mitä kävellessäsi. Sama ilmiö tapahtuu, kun hidastaa vauhtia toisen ihmisen kohdalla: alkaa nähdä paremmin. Voi alkaa nähdä asioita, joita ei voi mitenkään ymmärtää vauhdin hurmassa.
Kunpa moni uskaltaisi tarttua haasteeseen läheisen kohdalla. Kohtaisi ihan oikeasti toisen ihmisen. Vaikka vain yhden. Silloin huomaisi rikastuvansa sellaisella tavalla, mitä ei voi rahalla ostaa. Rahalla saa paljon, mutta tärkeimmät asiat eivät ole ostettavissa. Ne annetaan lahjaksi, tai saadaan suostumalla elämän haasteisiin.
jk. Tämä julkaistiin muuten ihan samoin, mutta Korkein oli kirjoitettu pienellä kirjaimella. Miksi???