Kategoriat: Ajankohtaista
Auringon valon koen nykyisin paljon merkittävämpänä kuin ennen. Onko niin, että iän myötä mielialaan vaikuttaa juuri valo enemmän, en tiedä. Mutta joka tapauksessa haluan mennä avannolle kun aurinko paistaa, mutta kun on pilvistä, ei huvita avanto eikä mikään muukaan.
Olen lukemassa Psalmien kommenttaarikirjaa, ja siinä on ihana ajatus. Omin sanoin kerrottuna siinä selitetään, miten uskovan tie piirretään kallioon. Jumalattoman tie on kuin veteen piirretty viiva, joka häviää aallon myötä. Mutta tuo kallioon piirretty tie antoi minulle toivoa. Usein päivän kuluvat niin ettei saa mitään näkyvää aikaan. Tuntuu, onko koko päivä mennyt turhuuteen.
Uskovana kuitenkin pitäisi uskoa ja luottaa, ja rukoukset ovat juuri niitä tekoja, jotka saavat aikaan tekoja Jumalan kädestä, vaikka emme sitä näe välttämättä. Ja vaikka emme jaksaisi juuri edes rukoilla, niin tiemme on silti kallioon piirretty, jokainen päivä. Rukouksista puheenollen kirjassa (Spurgeon) määritellään mukavasti, että itku on nestemäistä rukousta! Minusta se on tosi hauskasti sanottu.
Tuosta tuli taas mieleeni kirjan kirjoittamiseni. Tällä haavaa siitä ei tunnu tulevan mitään. Jos osaisin ja uskaltaisin kirjoittaa niin kuin nyt tässä tätä, niin olisi helppoa. Mutta kirja on tuomittu tuhoon jo ennen kirjoittamistaan, jos Jumala ei anna potkua ja intoa ja viisautta. En mitenkään kykene kirjoittamaan sitä enkä mitään. Mutta kirjan kirjoittaminen ei ole minulle onneksi mikään pakko tai päähänpinttymä, vaan tiedän että se tapahtuu jos Jumala suo.
Tänään oli Pohjalaisessa kirjoittamani juttu, jonka pitkästä aikaa sain väännettyä jokin viikko sitten. Tai ei sitä tarvinnut vääntää, vaan se syntyi vaan. Ja julkaisun innoittamana kirjoitin uudenkin jutun ja lähetin menemään. Nykyisin on tavallaan helpompi kirjoittaa kun aloitan, mutta vaikeampi aloittaa : (
Viime viikolla oli eräs kova rukoustaistelu ja sarvipää koitti tosissaan nujertaa, mutta rukousvastauskin oli sitten sitä ihmeellisempi ja ihanampi. Olen todella kiitollinen Jumalalle, siitä mitä hän on tekemässä.
Sinulle, lukijani, toivotan hyvää ja siunattua kevättä! Luonnossa voi nähdä Jumalan työt. Arin kanssa olemme menossa taas ulos iltapäivällä. Hän on voinut hyvin. Ja huomenna menemme filiamessuun, jos Jumala suo.