16.12.2006 - Joulu häämöttää

Pian on joulu
loppuu viikon päästä koulu.
Sitten häät jo häämöttää,
Ne on mielessäni niin!
Esikoinen lähtemässä,
oman vaimon ottamassa.
Hyvälle se tuntuu,
elämä kun jatkuu.
Riippumatta minusta,
kulkee omaa kulkuaan
mukahansa kutsuen tietä seuraamaan!

Olen innostunut runoilusta ihan yllättäen! Kaikki on oikeastaan Jussarin syytä: hän se ensiksi kirjoitti runonpätkän Maaritin ja Jyrkin hääsivuille, ja siitä innostuin minäkin ja nyt on pakko runoilla sinne jatkuvasti. Saa nähdä etten pian puhukin pelkästään runomuodossa! No, ei pelkoa: en ole niin riimillinen ihminen.

Ihmettelen aina esim. Elina Karjalaisen kykyä riimitellä sanottavansta Uppo-Nalle kirjoissa. Mutta ehkä siihenkin harjaantuu jos sitä harrastaa. Niin kuin mihin tahansa. Harjoitus tekee mestarin, sanotaan.

Tänä syksynä olen nauttinut erityisen paljon elämästä. Jatkuvat sateet ja pimeys eivät ole masentaneet minua. Uskon sen osittain johtuvan siitä, etten ole ollut liian uupunut. Tarvitsen aamut, jolloin voin lukea Raamattua rauhassa, tai muuten olla ja touhuta asioita joita jaksan.

Olen käynyt läheisen vanhainkodin osastoilla laulamassa vanhusten kanssa tai lähinnä heille; heistä harva pystyy laulamaan. Mutta se, että laulan vanhoja hengellisiä lauluja, saa aikaan ihmeen heissä: dementoituneetkin vanhukset piristyvät ja alkavat laulaa mukana. Muistin lokeroista nousevat lapsuudessa ja koulussa opitut laulut pintaan.

Erään ihmeenkin näin. Yksi vanhus oli erittäin vaikea ja hankala. Kannoimme häntä rukouksin pari viikkoa ennen seuraavaa vierailua. Kun menin jänníttyneenä seuraavan kerran, tämä istui kuin enkeli koko ajan. Ei puhettakaan kiroilusta tms. Koin, että Jumala kuuli rukoukset ja auttoi tuota ihmistä, ja siitä kiitos Jumalalle!

Vielä haluan käydä tapaamassa paria ihmistä ennen joulua siellä vanhainkodissa. Toinen on vuoteessa makaava vanha rouva. Hänen miehensä kuoli vuosi sitten iäkkäänä. Takana oli 61v yhteistä taivalta. Vanha rouva ikävöi niin kovasti miestään, että haluaisi jo päästä pois hänkin. Viimeksi rukoilimme, että kun hänen aikansa tulee lähteä, hän saisi vain nukahtaa pois. Rohkaisin häntä rukoilemaan jälkeläistensä puolesta: hänellä on vielä tehtävää täällä. Hänen tulee näyttää jälkipolville tietä Taivaan Kotiin. Ehkä hän senkin takia vielä viipyy täällä. Miehen kuva on hänen edessään koko ajan ja joka kerta hän kertoo, miten hyvä mies hänellä oli. Heidän lapsensakin ovat jo eläkkeelle jääneet tai jäämässä pian. Nämä asuvat kaukana mutta pitävät hyvin huolen äidistään: soittelevat paljon ja käyvät usein vuorollaan. Kun on monta lasta, vastuu jakaantuu; ainakin kun on sopua ja keskinäiset välit hyvät!

Toinen on ystävämme Lasse. Tahdon käydä toivottamassa hänelle hyvää joulua. Meidän piti käydä Arin kanssa yhdessä mutta näyttää ettei se onnistu.

Huomenna Ari on tulossa kotiin. Menemme joulujuhlaan Huutoniemen kirkolle. Siellä on monen sukupolven ohjelmaa, kuten hyvä onkin. Nuorilla on näytelmä, lapsilla esityksensä. On puhetta ja lopuksi joulukahvit. Kirkon jälkeen ystäviä on tulossa rukoilemaan Arin ja minun kanssani.

Paljon on rukousaiheitakin. Näyttää että paitsi itsellä, myös ystävillä on paljon sairautta tai muuta piikkiä lihassa. Herramme tulo lähestyy: onko niin, että näin Hän pitää omiaan lähellä - hätä pakottaa rukoilemaan. Maailman henki on niin voimakas, että on Jumalan armoa, jos hän tavalla tai toisella pitää meitä lähellään.

Emmehän anna öljyn loppua lampustamme? Jos lamppusi ei ole vielä edes sytytetty, pyydä Herralta tulta että sinulla on lamppu palamassa. Kun Kuninkaamme palaa pian ja hakee omansa hääsaliin, Herra armahtakoon, ettei yksikään meistä ole silloin kolkuttamassa oven ulkopuolella. Kuningas vastaa niille, jotka eivät ole olleet valmiina: menkää pois, minä en tunne teitä. Se on hirvittävä hetki jokaiselle, joka elää väärässä rauhassa.

Itse sain esimakua edellisestä, kun vein lapsia kerran väärään leirikeskukseen. Kun ajoimme pihaan ja tajusin ettei täällä ole ketään joita täällä pitäisi olla, se oli kauhea hetki. Tajusin että olen väärässä paikassa: luulin tulevani oikeaan paikkaan, mutta erehdykseni oli täydellinen. Tämä oli ajallinen ja korjattavissa oleva asia, mutta kerran se on lopullinen, eikä sitä voi enää korjata.

Siksi rohkaiskaamme toisiamme niin kauan kuin Herramme tulo viipyy, että pysyisimme valveilla. Älkäämme jättäkö uskovin yhteyttä. Lukekaamme Raamattua ja rukoilkaamme yhdessä ja yksin. Jumala armossaan auttakoon meitä siihen, itse emme voi itseämme pelastaa.