29.11.2006 - Marraskuun pimeillä

Harmaa marraskuun lopun päivä. Olen tykännyt kovasti tästä pimeästä ajasta tänä vuonna. Eräs syy on se, että en ole ollut liian uupunut. Huomaan miten tärkeää on se, ettei ole liian kuormitettu. Jos on koko ajan väsynyt ja joka aamu pitää herätä ennen kuin jaksaisi, minulla ei terveys kestä. Nuorempana jaksoin, mutta en enää. Ei tarvita kovin paljon lisää, niin tuntuu ylivoimaiselle.

Esikoisen häät lähestyvät. Ne ovat iso ja onnellinen asia meidän koko perheelle. Jyrkin polttarit olivat lauantaina, eikä häntä näkynyt sen koommin, kun kaverit hakivat hänet suoraan sängystä klo9. Puoli kahdelta kuuluivat palaavan Teron kanssa. Terolle oli tärkeää olla mukana veljesten kanssa. Petri järjesti polttarit ja mukana oli Jyrkin kavereita vuosien takaa ja nykyisiä. Uskon että tilanne yhdisti veljeksiä. On kiva kun nuoret osaavat pitää hauskaa ilman viinaa. "Läppää" heitettiin jo lähtiessä niin että voi vain aavistaa, mitä se oli sitten kun koko päivän riehuivat kaupungilla, sukeltamassa, seinäkiipeilyssä ym. Jyrkin kotisivulla on joitakin kuvia sieltä, jos haluat katsoa.

Tänä iltana olen menossa Kauhajoen kirkkoon. Laitan sivuille todistuspuheenvuoroni lähiaikoina, sikäli kuin se vastaa yhtään sitä mitä olen paperille suunnitellut. On kiva mennä puhumaan, ja vähän jännittää. Etukäteen tarvitaan paljon rukousta ja kyselyä Jumalan edessä, mitä Hän tahtoo antaa puhuttavaksi. Vähitellen alkaa nousta kohtia ja asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä siihen tilanteeseen.

Työssä on hyvä olla. Minulla on mukavat työkaverit ja lapset hoidettavina. Lapset ovat tosi aitoja ja saa nauraa makeasti monesti heidän mietteitään. Eräs kaveri oli miettinyt pitkät ajat, kun kerroin veljeni saaneen 10 kilon hauen ja syöneen sitä kaksi päivää. Aikojen päästä tämä pieni kalastuksen ystävä kysyi: Söikö se sun veli koko ajan, kun sä sanoit, että se söi kaksi päivää sitä kalaa; pitikö se yhtään paussia vaan söikö se vaan koko ajan...

Jostain syystä on kutkuttavan hyvä mieli, ja odottava olo. Kiitollinen mieli kaikesta Jumalan huolenpidosta. On niin paljon hyvää elämässä, vaikka paljon on surua ja huolta ja raskaita asioita, joita ei saa selväksi vaikka haluaisi. Mutta Jumala itse on antanut yli ymmärryksen käyvän rauhan, joka tyynnyttää myrskyt. Eniten minua surettaa aina kun Ari on huonommassa kunnossa. Se järkyttää helpoiten mieleni. Ja se, kun oma mieleni on levoton ja huomaan miten Ari suree ja kärsii minun puolestani. Toista viikkoa Ari on ollut jotenkin huonovointinen, vaikka olimme pyhänäkin kirkossa ja ehtoollisella. Hän ei ole flunssainen, mutta jotain on vähän huonosti. Mutta otapa siitä selvä, kun toinen ei voi sanoa mitään. Avuttomaksi siinä tuntee itsensä.

Huomenna sitten on pannu kuumana jos joitakin ystäviä tulisi kahville; tervetuloa vaan jos satutte lukemaan tämän. Joka tapauksessa kahvi keitetään ja kynttilä sytytetään. Sitten alkaakin adventin aika.

Siunattua joulun odotusta jokaiselle!