Kategoriat: Muu kirjoitus
Pohjalaiseen, Keskipohjanmaahan ja Kalevaan lähetetty, julkaistu tähän mennessä kahdessa edell. 4/9-06
Jos ei itselläni olisi ollut monta veljeä kasvinkumppanina aikoinaan, olisin omien poikieni kohdalla ollut äimän käkenä. Poikien elkeet ovat näet täysin toisenlaisia kuin tyttöjen. Siinä missä tytöt vuodattavat tunteitaan ja halauksia toisilleen, pojat mäiskivät toisiaan selkään ja haastavat tappeluun. Se on heidän tapansa osoittaa välittämistä.
Oikein ilolla olen seurannut veljesten tapaamista, kun he alkavat painiottelun ja toistensa paiskelun pelkästä kohtaamisen riemusta. Siinä otetaan mittaan toisen voimista; testataan onko kaikki kunnossa. Huonekalut saavat kyytiä kun veljekset painivat ja kiskovat toisiaan jaloista pitkin huushollia. Omien veljieni painiottelut muistissani seuraan tyytyväisenä "veljessopua".
Jos veljeksillä on siskoja tai vain yksi sisko, kuten meillä, asiaan kuuluu kaikkien sellaisten tyttöparkojen sääliminen joilla on vain veljiä. Mutta kun sisarussarja saa ikää, ovat veljet arvossa arvaamattomassa. Heiltä saa apua pyöränkorjaukseen, ja oppii tuntemaan vastakkaista sukupuolta ja sen käytöstä.
Jari Sinkkonen, lääket. tri, puhuu poikien tunteiden ilmaisun puolesta. Se vain tapahtuu pojilla eri lailla kuin tytöillä: tekemisen ja luovuuden kautta; ei niinkään sanojen kautta. J.S. kehottaakin vanhempia viettämään paljon aikaa lastensa kanssa: näin opitaan tuntemaan oma lapsi ja tietämään mikä on tälle ominaista. Vaikka tyttöä ja poikaa kasvatetaan samalla lailla, on todennäköistä, että pieni poika valitsee pyssyn lelukseen siinä missä tyttö alkaa hoitaa nukkea. Näin väittää Sinkkonen, ja itselläni on ihan sama kokemus.