Kategoriat: Ajankohtaista

Kesän kukkaloistoa 28.8.06

Olen käynyt parin viikon aikana varmaan joka päivä uimassa, joskus kahdestikin - Hietasaaressa, avantouimareiden laiturilta.

Mieluiten menen uimaan, kun ei muita ole paikalla. Uiminen on minulle luontokokemus, en kaipaa ihmisseuraa. Katekismuksessa sanotaan, että ihminen voi kohdata Jumalan luonnossa. Tuolla meren äärellä ihmettelen, jos jokainen ei koe Häntä! Kun nousen vedestä portaille,ylistys Jumalalle nousee empimättä: on niin ihmeellisen hyvä olo. Eilen kun olin vähän aikaa seisonut laiturilla ihmettelemässä ja ihailemassa meren pintaa ja lainehtimista, kapusin toisia portaita alas takaisin uimaan. Vesikin on vieläkin lämmintä.

Tänä kesänä on näitä ihania luontokokemuksia ollut runsaasti. Se on ollut kuin tankkausta talven varalle.

Eräs luontokokemus sattui palstalla pari päivää sitten. Istuin jakkaralla poimimassa papuja. Yhtäkkiä naapuripalstan nokkospuskasta tuli esiin fasaani. Se tepasteli kuin kukko tunkiolla ylväästi ympäriinsä. Hetken päästä puskasta tuli toinen samanlainen. Sitten yksi isompi ja vielä yksi! On niillä lokoisat oltavat siellä kasvimaitten ääressä. Sitä tehokkaammin peittelin taas papuni, etteivät mokomat niitä söisi. Hernepenkkiä ne olivat vähän verottaneet, mutta eivät paljon.

Koko kesän on pitänyt käyttää harsoa kasvimaalla. Ensin oli kylmää. Sitten oli kuivaa pitkät ajat tähän asti. Ja aurinko on paahtanut niin, että sitä vastaankin on pitänyt suojata. Nyt sitten nuo fasaanit pitää pitää erossa viljelyksistä. Kohta varmaan tulee hallaöitä, ja taas on harsoilla hommia.

Lukemiset ovat jääneet vähiin tänä kesänä. En muista koska olen lukenut näin vähän! Raamattua kylläkin, mutta romaaneja en juurikaan. Nyt hain kylläkin vierailijan ehdottaman kirjan odottamaan, että saan edellisen loppuun. Tosin nyt on pari kirjaa kesken ja sekin kertoo jostain keskittymisen puutteesta tai mistä lie.

Juniorit lähtivät lenkille ja jos he onnistuvat ottamaan palstan pavuista kuvia, laitan sivun yläreunaan otoksen. Olen tosi tyytyväinen kasvimaan viljelyksiin tänä kesänä. Olen oivaltanut jotain itsestänikin tuon palstan kautta: haluan tehdä vain sitä, minkä voin hoitaa loppuun asti. Haluan myös satoa siitä, mitä kylvän. Kukat ovat vähän eri asia, mutta niillä onkin eri tehtävä: ne tuottavat iloa! Pihallani pidän eniten pelakuista, ja niitä minulla on kolme isoa purkkia täynnä kukkia. Talveksi vien ne kellariin talvehtimaan.

Raamattu sanoo, että ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt. Tuolla kasvimaalla sen saa eteensä sadon muodossa. Toivon mukaan muussakin elämässä on ilo ottaa vastaan kylvömme tulokset. Sitä rukoilen. Rikkaruoho ei miellytä silmää eikä sisintä.

Siunattua pian alkavaa syyskuuta, lukijani!

jk. Akku loppunut kamerasta; ei tullut vielä kuvaa pavuista!