Kategoriat: Ajankohtaista
Olen tätä kirjoitusta mielessäni kirjoittanut jo päiväkausia. Päivät ovat kuitenkin menneet ihmetellessä ja miettiessä. Väsymys painaa. Olen sairauslomalla. Uupumus. Väsymys. Koen olevani vanha kaakki, joka kantoi aikoinaan liian suurta kuormaa, liian pitkään. Nyt kun sitä kuormaa ei niin paljon ole lasten kasvettua, tuntuu sen paino aina vaan. Onhan Ari aina vain vakavasti sairas, ja raskas mutta rakas minulle. Jos en olisi niin kasvanut sisälle lähimmäisen kärsimyksiin ja ahdistuksiin, olisi itselle helpompaa. Jos en kokisi itsessäni toisten tuskaa, olisi kevyempi elää. Mutta tähän ahjoon minut on pantu, ja tässä lienee paras paikka minulle. Minun onneni on olla Jumalaa lähellä, ja minä panen turvani Häneen.
Kuin seisoisin uuden saran edessä. Lähes kulkematonta seutua. Itselleni uutta, mutta Jeesus on mennyt edeltä; yhdet jäljet näkyvät. Sinne vain perään.
Olen haastanut kaupungin isät avuksi Aria nostelemaan lauantaisin pyörätuoliin, kun ei hoitajia ole tarpeeksi. Hoitajat sanoivat suoraan, että heillä ei ole aikaa. Se ahdisti minua kovasti. Kuin minut olisi torjuttu, kun Ari ei saa apua. Sunnuntaisin onneksi pukevat Arin ja lähettävät kotiin invataksilla. Lauantaisin menen itse joku lapsista mukana ja puemme Arin ulos. Käymme vanhainkodin puolella (vastapäinen rakennus pihalla) kahvilassa. Se on viihtyisä tila. Ari ei voi tietysti syödä eikä juoda mitään (onko siitä jo yli 8v...; vuodet kiitävät!), mutta on tyytyväinen kun saa edes haistella kahvin tuoksua. Sitten käymme tapaamassa erästä näkövammaista pappaa vanhainkodin puolella. Siellä rukoilemme yhdessä.
Haastoin valtuutetut tietysti siksi, että he heräisivät näkemään että apua tarvitaan. Aino Siltanen soitti minulle; hän on eräs vanhusten asioita ajava valtuutettu. Hän ottaa selvää, jos Pohjalaisen toimittaja tulisi tekemään asiasta jutun. Arille se sopii. En tekisi hänestä mitään juttua ilman hänen suostumustaan. Nyt sitten odotamme, edistyykö asia. Olen rukoillut, että jos siitä on jollekin muullekin apua, ja se on Jumalan tahto, hän avaisi oven ja tämä juttu tehtäisiin. Katsotaan miten käy. Ari voi olla kohta julkkis :)
Työkavereiden tuki on uskomattoman tärkeä. Sitä olen saanut ja kiitän siitä Jumalaa. Huomasin tosin vanhan vammani nousevan esiin. Sen sijaan että pitäisin selvänä, että töitä riittää, niin havaitsin erään asian. Kun en voi ansaita työpaikkaani olemalla sairastamatta, epäilen, että minut potkaistaan pihalle. Järki ymmärtää asiat, mutta tunne ei usko järkipuhetta. Niin lujassa minussa on ansaitsemisen pakko. Minkä on lapsena oppinut, se istuu lujassa! Eli pitää ansaita olemassaolon oikeutus. Vaikkapa tekemällä töitä. Sairastaminen ei kuulu kuvioon. Toisaalta luotan, että jos työt loppuvat, se tulee Jumalan kädestä. Kaikki mikä minua ja perhettäni kohtaa, tulee Jumalalta, koska olemme antaneet elämämme hänelle.
Miten sitten armo? Sitä onkin ollut vaikea käsittää. Olen opetellut uskomaan että Jumala armahtaa minut yksin armosta, Kristuksen työn tähden. Sairastelu pakottaa luottamaan armoon. Usko on tietysti Jumalan lahja. Sitä ei voi ottaa kun huvittaa ja satun tarvita.
Ensimmäinen käsky opettaa, että tulee turvata vain Jumalaan. Kuinka paljon tulee turvattua omaan voimaan ja tekemisiin, ja otettua ne epäjumaliksi? Tai toiset ihmiset? Aika usein. Kyllä minulla on tosin karissut luottamus ihmisiin, ja sen kautta varsinkin, kun olen tullut näkemään koko ajan enemmän omaa raadollisuuttani. Minusta ei ole itseäni parantamaan eikä pelastamaan. Tarvitsen jonkun itseni ulkopuolelta. Muuta mahdollisuutta ei ole.
Se lohduttaa, että Aabrahamin uskonsankaruus ei perustu niinkään hänen uskoonsa. Aabraham naureskeli, kun Jumala lupasi pojan hänelle hänen vanhalla iällään. Niinpä Aabraham turvautui hommaamaan pojan orjattaren kautta auttaakseen Jumalaa, kun tämä ei tuntunut vastaavan. Kuitenkin Jumalan mielestä Aabraham on uskonsankari, koska hän luotti että Jumalan avulla hän pelastuu. Turva tulee olla Jumalassa eikä omassa uskossa. Aabraham uskoi, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.
Siinä on minun toivoni, ja vain se on sinunkin toivosi, hyvä lukijani! Siunattua Pääsiäistä. Kristus on totisesti ylösnoussut!