Kategoriat: Ajankohtaista
Voi mahdoton kun on ollut jännittäviä aikoja! Pari ihmistä on tullut uskoon! Sellaista ei ole tapahtunut vähään aikaan, ja olen haistavinani että lisää on tulossa.
Töissä oli mielenkiintoinen tapaus, joka puhutteli minua. Siis Jumala puhui minulle. Oli tuulinen päivä, ja tuuli kieputti lehtiä eräässä pihanurkkauksessa. Eka- ja tokaluokan oppilaita seisoi ringissä kuivuneiden koivunlehtikasojen ympärillä. Ajoivat minutkin pois tuulen edestä! Sitten he hartaina odottivat, milloin tuulen pyörre tulee ja pyörittää lehtiä hauskasti ympäri, ympäri. Yksi poika seisoi jopa kädet ristissä odotellen tuulen tuloa! "Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Niin on jokaisen, joka on syntynyt Hengestä" Joh 3:8
Lapset yrittivät saada tuulta tulemaan onnistumatta. He jopa rukoilivat sitä. Kuitenkin tuuli tuli riippumatta seisoivatko he vieressä odottamassa, tai oliko joku tuulen edessä. Se vain tuli mistä tuli ja milloin tahtoi.
Näin lienee herätyskin. Kuitenkin Raamattu puhuu siitä, että joka on ollut Herran neuvottelussa, tietää mitä on tulossa. Herra ei tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan profeetoilleen. Joten niille, jotka valvovat ja odottavat Herransa tuloa, se ei ole yllätys. Maailman ihmisillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä hengen maailmassa tapahtuu. Valvova uskova tietää, mitä on tapahtumassa.
Minusta tuntuu että seurakunta on melko lailla unessa. Odotetaan kyllä herätystä, ja että Herra toimisi. Mutta jonkinlainen nihkeys, penseys ja koleus on ihmisten yllä. Pitäisi herätä valvomaan. Miten se tapahtuu? Jokaisen tulee kysellä sitä Jumalan edessä.
Joskus ihmettelin, miksi Raamatussa usein puhutaan Herran etsimisestä. Ajattelin, että jos on tullut uskoon, niin sillä sipuli; ei siinä enää mitään tarvitse etsiä. Vähitellen olen tajunnut, että Jumala on salattu Jumala. Hän kätkeytyy ihmiseltä, ja odottaa, että ihminen etsii hänen kasvojaan ja puhettaan Sanasta ja rukouksessa. Olisi helppoa, jos Jumala puhuisi korvin kuultavilla sanoilla, kun esitämme Hänelle kysymyksen. Mutta harvoin niin tapahtuu. Herra tahtoo, että etsisimme Häntä itseään, eikä Hänen lahjojaan. Hän puhuu kyllä, jos kuuntelemme. Monilla eri tavoilla.
Kukin tahtoo olla rakastamansa ihmisen seurassa. Miten paljon sinä tai minä tahdomme olla Herran seurassa? Luulen että saamme itse kukin hävetä, kun ajattelemme tätä. Hän rakastaa meitä niin paljon, ja haluaisi puhua meille ja rohkaista meitä, mutta olemme hyvin itseriittoisia. Turvaamme mieluummin hevosiin ja vaunuihin, eli omaan voimaan kuin Jumalaan. Tässä saamme tehdä parannusta. Herätys alkaa aina Herran huoneesta.
Siunausta, hyvä lukijani, syksyysi!