Kategoriat: Ajankohtaista
Alkaa olla vuosi kun nämä kotisivut pistettiin pystyyn! Kiitos siitä Jyrkille. Hän sanoi, että voi kyllä tehdä minulle sellaiset, kun vaan sanon, mitä haluan sinne. Siitä sitten lähti juttu rullaamaan. Materiaalia on riittänyt. Ja kiitos tietysti Jumalalle, joka on ollut uskollinen alusta asti, ja antanut elämääni paljon mielekkyyttä ja uusia tuttavuuksia näiden sivujen kautta. Jumalan siunausta teille jokaiselle!
Joskus mietin rukousvastauksia, miten ne ovat merkillisiä. Kun sellaisen saa, on aivan haltioissaan. Kuitenkin kun alkaa oikein miettiä kertoakseen niistä, ei oikein muistakaan, tai osaa kertoa montakaan. Olenkin ajatellut, että ne ovat kuin sellaisia kirkastusvuorihetkiä, joista täytyy laskeutua alas laaksoon, ja siellä ne äkkiä hämärtyvät. Ehkä ne ovatkin tarkoitetut juuri siihen tiettyyn hetkeen nostamaan ja kantamaan meitä. Mutta onhan niitä sellaisia vastauksia joita ei unohda.
Useita kertoja kävi lasten ollessa pieniä, että rukoilimme ja Jumala paransi. Usein ei parantanut. Tai Arilla oli kuume, ja se otettiin pois kun rukoilimme. Tai erään lapsen syylät lähtivät rukouksen jälkeen muutaman päivän sisällä, vaikka niihin oli kokeiltu kaikenlaisia temppuja.
Viikko sitten saimme valtavan rukousvastauksen. Tai parikin. Ari oli taas kerran hyvin limainen ja tukkoinen, ja röhisteli ja rohisteli mahdottomasti. Niinpä lähetin jälleen useita rukouspyyntöjä ystäville: kirkkoon olemme menossa, mutta pitäisi pärjätä ilman imulaitetta pari tuntia. Ilman Jumalan kosketusta ei onnistu. Saman tien eräs ystävä vastasi. Hän sanoi ennen viestin tuloa rukoilleensa ja kyselleensä Herralta tästä Arin limaisuusasiasta, mistä siinä on kyse. Se nimittäin on ollut vuosia suuri ongelma, jos niin asian voi ilmaista.
Herra oli antanut ystävällemme asiasta ymmärryksen: jos limaa ei irtoaisi, ja Ari yskisi, hänen kurkkunsa kuivuisi tukkoon! Sepä ei ollut tullut mieleenikään. Kuitenkin tajusin heti kuullessani tuon, että noinhan se on: Ari ei ole syönyt kohta kahdeksaan (8) vuoteen suun kautta juuri mitään (paitsi sen makkaran johon hän meinasi tukehtua, ks. "Elämältä se maistuu"). Sen lisäksi hän ei liioin puhu mitään. Eli kurkkua ei käytetä. Toisin sanoen kaikenlainen kröhiminen ja yskimisyritykset pitävät kurkun auki! Eli se on suuri kiitosaihe!
Sen lisäksi menimme kirkkoon ja parituntinen meni ihan hienosti ilman imulaitetta, vaikka sitä ennen se piti raahata jopa pihalle, kun ilman sitä ei pärjätty! Kiitos Jumalalle siis näistä vastauksista, ja ystäville jotka uskollisesti rukoilevat!
Eilen Ari oli taas kotona, eikä imulaitetta tarvittu ollenkaan. Olimme 2,5h pihalla; minä tosin kävin välillä syömässä ja yritin houkutella Ariakin jo sisään, mutta turhaan. Kun hän on päässyt viimeinkin ulos viikon jälkeen, hän myös on siellä. Kirkkoonkin selvisimme viideksi, ja siellä sitten uni maistui; Arille nimittäin. Kiusasinkin häntä, että näköjään 2,5 h ulkoilua varmistaa sen, että jaksaa nukkua koko seurojen ajan!
Syksy se vaan pimenee. Olen monena vuonna jo polttanut kynttilää portissa. Nyt laitan iltaisin vielä ikkunani taaksekin lyhdyn sekä ulko-oven viereen sinisen lasin, jossa palaa tuikku. Valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt, sanotaan Raamatussa. Kunpa voisimme itsekin olla valona pimeyden keskellä osoittamassa tietä eksyksissä oleville, pimeydessä itkeville lähimmäisille. Sitä rukoilen sydämestäni.
Hyvää syksyä arvoisat lukijani! Tämän pimeyden jälkeen koittaa valkeus, kuten kuoleman jälkeen elämä, kun pidämme kiinni Jeesuksesta. Hän sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.