Kategoriat: Muu kirjoitus
9.05
Luin yllämainitun nimisen kirjan. Sen on kirjoittanut vaikeasti vammautunut ihminen. Äkkipäätä on vaikea hoksata, mikä voisi olla hyväosaisuuden syynä, kun tilanne on edellä mainittu. Ei sitä ymmärräkään, ellei ole päässyt sisälle Jumalan maailmaan.
Olen tarkkaillut ympäristöä, lukenut paljon, ja tullut tulokseen, että myös minä olen hyväosainen. En ole itse vammainen, mutta minulle on suotu elää puolet elämästäni vaikeasti vammautuneen puolison rinnalla. Jos en näkisi enemmän kuin mitä nämä fyysiset silmät näyttävät, kokisin olevani vähäosainen. Valitettavasti sorrun liian usein tähyilemään vain näillä!
Monella on terve puoliso, mutta yhteistä aikaa ei puolisoilla ole. Työ, harrastukset, ties mikä velvoittaa huolehtimaan kaikesta muusta paitsi puolisosta. Siinä saavat myös lapset esikuvan, mikä elämässä on tärkeää: ei ainakaan läheiset ihmissuhteet. Moni vaimo (mies?) on hyvin yksin, vaikka elää parisuhteessa. Ja kun vanhempien suhde on lasten koti, niin millainen koti se sitten on!
Kohtaamalla puolison joutuu kohtaamaan myös itsensä, eikä se ole aina kaunista katseltavaa. Ehkäpä sen takia on helpompi upottautua mihin tahansa muuhun. Ehkä ajatuksena on, että sitten kun on enemmän aikaa, rahaa, tai parempi työpaikka, ehtii kotiasioita miettimään. Kuitenkin tärkein asia on ihmissuhteet. Eräs kuolemassa ollut ystävämme sanoi, että jäljellä on vain Jumala ja läheiset rakkaat, kun ihmistä aletaan riisua tästä elämästä. Emme kukaan tiedä, milloin se hetki on omalla kohdallamme. Onko silloin jäljellä mitään, jos elämän on täyttänyt kaikki muu?
Olen siis hyväosainen. Puolisollani on aina aikaa minulle. Hän haluaa elää, mutta on valmis myös lähtemään elämästä kun kutsu käy. En tunne toista, jota voisin arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa siten kuin omaa miestäni. Oma kiukutteluni ja tyytymättömyyteni joutuvat häpeään hänen tyyneytensä rinnalla. Eikä se tyyneys ole vain puhumattomuutta, vaan sisäistä voimaa ja rauhaa jonka Jumala vain voi ihmiselle antaa, kun häntä on riisuttu maailman turhuuksista. Ei ihmisen tarvitse mitään puhua viestittääkseen toiselle hyvin paljon asioita. Puolison rinnalla oma rauhani lisääntyy ja vahvistuu.
Hyväosaisuuden sisältö voi siis olla hyvin erilainen. Se voi sisältää vain ulkoiset onnistuneet puitteet: terveyden, kauneuden ja menestyksen. Toinen mahdollisuus on, että näitä puuttuu, mutta sisäinen rauha, turvallisuus ja onni asuvat kodissa.
Paula Hakkola, VAASA