Kategoriat: Muu kirjoitus
17.8.05. lähetetty Pohjaiseen (julkaistu nimellä Asetu lähimmäisen asemaan), Keskipohj. ja Ilkkaan
Tietty käytös vammaisia kohtaan näyttää olevan kansainvälistä. Olin pyörätuolia käyttävän ystävättäreni kanssa lomailemassa eräässä naapurimaassa. Olimme molemmat lappu kourassa tilaamassa aikaa kampaajalle. Muut noteerattiin, pyörätuolissa istujaa ei. Piti erikseen osoittaa, että hänkin on asiakas.
Samoin oli ruokapaikassa. Tilasin ruokani. Ilmeisesti pyörätuolissa istujan oletetaan järsivän käsinojaa, koska häneltä ei kysytty, mitä hän tahtoo. Vasta kun sanoin, että myös hän haluaa tilata jotain, häneen katsottiin.
On hyvä asia, että vähitellen alkaa tulla luiskia pyörätuolia varten, mutta pienetkin kynnykset ovat etenemiseste. Niitä vain ei terve huomaa.
Kuulin hauskan jutun, jolle nauraa vain, jos ei ajattele asiaa yhtään: vammautunut ihminen lähetettiin kotiin hoidettavaksi, koska siellä on ihminen, joka voi avustaa: "avustaja" oli yli 90v vanhus! Siinä ei viranomainen ole käyttänyt maalaisjärkeä ensinkään, eikä kyllä mitään muutakaan. Voi vain ihmetellä: joskus koulutetut ihmiset tekevät järjettömiä päätöksiä. Paperillakin asia näyttää utopistiselta, ja käytännössä yhtälö on mahdoton.
Ei kai tärkeintä ole se, että on työssä lain määräämän ajan, vaan se, että se mitä tekee, on mielekästä, ja ratkaisut toteuttamiskelpoisia?
Jos vähän asettuisimme lähimmäisen asemaan päätöksiä tehdessämme ja suhteessa toisiin ihmisiin, ehkä pelastaisimme jonkun päivän. Jollekin ajattelemattomuutemme voi olla viimeinen korsi kamelin selkään. Ehkäpä se jonain päivänä nostetaan omaan selkäämme?
Paula Hakkola, VAASA