Kategoriat: Ajankohtaista
Tuulinen ja kylmä on ollut tämän kesän alku. Mutta niin vain ovat koivut taas saaneet lehtensä ja pihlaja odottaa kukkimistaan. Talitintti ahertaa pesäpöntössään ja kirjosieppopari omassaan. Mikään ei voi estää luonnon kiertoa omalla painollaan. Kuinka usein itse annamme tuulien ja kylmyyksien estää sen toteutumista, mikä olisi tehtävämme?
Vielä käyn läpi menneen talven haasteita. Jumala oli uskollinen ja toteutti kaiken tarkasti ja kirjaimellisesti. En tiedä kuinka paljon itse laiminlöin tehtäviä jotka minulle uskottiin. Parhaani yritin. Jopa keväisessä sairaslomassa näin Jumalan käden: Hän siirtää joskus meidät syrjään, että voi toteuttaa suunnitelmia, joista meidän pitää pysytellä pois. Näin on lasten ja nuortemmekin kanssa: me äidit podemme huonoa omaatuntoa, jos lähdemme jonnekin lastemme luota. Nämä puolestaan nauttivat kun saavat joskus olla rauhassa vanhempien huolenpidolta! Jos perusturvallisuus on kunnossa, pitääkin antaa tilaisuus nuorison nauttia vapaudesta. Se on harjoittelua itsenäistä elämää varten.
Näen murrosiän hyvin tarpeellisena. Sen tehtävä on vaihe vaiheelta kypsyttää nuorta irrottautumaan omaan elämään. 13v paikkeilla alkaa eriasteinen uhmailu, kiukuttelu ja itsenäistymispyrkimykset. Sen tehtävänä on irrottaa lapsen siteitä vanhemmista. Kun nuori alkaa olla 20v paikkeilla, pitäisi lapsuus olla "paketissa" vähitellen, ja siipien lentokykyä voi kokeilla. Tämähän vaihtelee nuoren kehityksestä riippuen.
Nuoren kotoa lähtöä on syytä suunnitella ja prosessoida useita vuosia. Siten kaikki perheen jäsenet valmistautuvat henkisestikin yhden lähtöön. Meidän esikoinen on ollut omilla siivillään jo muutaman vuoden. Toinen räpyttelee kynnyksellä turvallisesti. Nuorempien kanssa on vielä yhteistä matkaa tehtävänä. Vielä on opittavaa pyykinpesusta, taloudenhoidosta ja muusta. Tarvitaan rinnalla kulkemista.
Myös me vanhemmat tarvitsemme tätä prosessia voidaksemme luovuttaa lapsemme pois sylistämme. On syytä kaikkien vaiheiden aikana pitää huolta avioliitosta, koska puoliso on lopulta ainut oma ihmiseni: lapset ovat lainaa taivaasta. Tehtävämme on kasvattaa heidät kykeneviksi selviytymään elämässä.
Sukuun tutustuminen on tärkeä tehtävä. Se on voimavara vuosien mittaan. Nuorena solmitaan suhteet serkkuihin ja muuhun sukuun. Tänä keväänä olemme harjoitelleet sukuun tutustumista hautajaisten kautta. Olemme olleet kaikkien lasten kanssa hautajaisissa; Terhin kanssa kahdesti ja Jyrki on ollut kolme kertaa mukanani. Mummun syntymäpäivillä olimme muut paitsi Petri; armeijan takia hän oli poissa. Yhdet rippijuhlat on takana, ja kahdet tulossa. Mitä vielä; sitä emme tiedä.
Ensi syksyn haasteet ovat tiedossa työn suhteen. Olen jälleen mahdottoman edessä, mutta uskon ja tiedän että Herra tekee kaiken mahdolliseksi. Niin hän on tehnyt ennenkin. Viime kesänä hän näytti minulle, mikä on tulevan kauden tehtävä, ja niin myös tapahtui. Sen takia olen nytkin levollisin mielin. Hän on uskollinen eikä hylkää.
Luottamuksesta huolimatta olen surullinen Arin sairaudesta. Kesän valo tekee kaiken raskaammaksi. Kuitenkin tämä on tunne, joka tulee väsymyksestä, eikä siihen ole tarkoitukseni jäädä. Tunteet on hyvä tunnistaa, mutta niiden ei saisi antaa hallita. Itse tapaan märehtiä aikani syvissä syövereissä, mutta kun märehtiminen on lopussa, elämä alkaa taas hymyillä. Ihminen kai tarvitsee kaikenlaisia aikoja. Raamatussa sanotaan että kaikella on määräaikansa.
Kun olen oikein väsynyt ja kaipaan lohdutusta, menen kukkapihalle tai puutarhalle katselemaan kukkia. Kieltämättä jotain lähtee mukaankin joka kerta; niitä olen raahaillut hallalta turvaan useamman kerran! Luonnon kauneus ihastuttaa. Meitä kehotetaan katselemaan kedon kukkia. Ne eivät murehdi, ja kuitenkin Luoja vaatettaa ne. Eikö sitten meitä, vähäuskoisia! Katsellaan siis kukkasia, ja Luojan töitä kesän kauneudessa. Itse rakastan vihkivirttämme jossa sanotaan mm. "Hän säät ja ilmat säätää...myös onneen meidät ohjaa, ja aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyy koskaan tutkimaan!" vk 462
Hyvää, siunattua kesää, Lukijani(pitäisikö sanoa kuten eräs kolumnisti, että hyvää kesää molemmille lukijoilleni...)!