Kategoriat: Ajankohtaista
Menneet pari kuukautta on ollut aika jännittävä eräässä mielessä. Nimittäin rukoiltuani joitakin kuukausia asiaa päätin marssia paikalliseen ms-yhdistykseen mukaan. Sitä ennen liityin jäseneksi: Ari on ollut jäsenenä jo vuosia, joten postit ovat kulkeutuneet meille tähänkin asti. En ole koskaan vain kokenut asiakseni itse liittyä mukaan. En ole jaksanutkaan, mutta ennen kaikkea ei ole vain ollut kai sen aika.
Jo ehkä vuosi sitten pähkäilin tosissani mitä voisin tehdä ms-ihmisten puolesta, lähinnä omaisten puolesta. On noussut mieleen, mitenhän he selviävät kun meilläkin on ollut näin vaikeaa. En tosin ole tavannut ketään, jonka puoliso olisi näin vaikeasti sairas. Siinä mielessä en ole ainakaan tähän asti saanut vertaistukea. Tuntuu että useat tähän asti tapaamistani ms-perheistä elävät sitä vaihetta mikä meillä oli 20v sitten. Se on ollut masentavaa huomata. Mutta siinä on myös kääntöpuolensa: tiedämme että syvästä pimeydestä voi myös nousta. Sellaiseen tuon sairauden kanssa joutuu jossain vaiheessa, ja silloin tuntuu että elämä on liian kovaa. Olisi minuakin rohkaissut varmaan, jos joku olisi kertonut, että vielä teillä on valoisampia päiviä!
Tauti on imenyt kaikki mehut meikämammasta, ja Ari on siitä huolimatta aina väsyneempi kuin minä. Kovassa kuumeessakin olen ollut paljon ketterämpi vauhtiveikko kuin hän.
Alapuolella oleva juttu oli äskettäin saapuneessa yhdistyksemme ms-jäsenkirjeessä, joten torstaina aloitamme omaisten kanssa oman juttunurkan. Katsotaan ketä ilmaantuu paikalle.
Olin eräällä MS-omaisten kurssilla syksyllä ja huomasin että meillä omaisilla olisi paljon puhuttavaa. Tarvitsemme kuuntelijaa sellaisesta, joka ymmärtää mistä puhumme, kun on kyse MS-tautia sairastavasta puolisosta, vanhemmasta tai lapsesta. Minun sydämelläni on antaa mahdollisuus puhumiseen ja jakamiseen.
Mieheni Ari on sairastanut MS-tautia yli 20v ja on vaikeasti vammautunut. Neljä lastamme ovat 13-22v. Itse olen 45v puolipäivätyössä käyvä lastentarhanopettaja
Aloitamme torstaina 31.3. Omaisten keskustelukerhon klo 18 Vuorikadun kerhohuoneella, Vuorik. 2-4 Vaasassa. Tilaisuus on suomenkielinen. Kaikki ruotsinkieliset ovat myös tervetulleita. Tässä vaiheessa en osaa sanoa, millaiseksi tilaisuus muodostuu. Me paikalla olevat luomme sen tilanteen. Jostain on aloitettava, ja tässä on alku!
Voit lähettää aiheita, joista toivoisit yhteistä keskustelua tai alustusta. Jos Sinulla on kysymyksiä asiaan liittyen, voit lähettää niitä minulle. Mahdolliset ajankohdat tapaamisille olisivat kenties torstai- tai maanantai-ilta, tai kenties lauantai-iltapäivä. Voit laittaa siitäkin viestiä, niin yritän järjestää sopivan ajankohdan jatkossa.
Voit vierailla kotisivuillani, jossa on mm. MS-osio. Kerron meidän perheen MS-kuvioista siellä. Lisäksi sivuilla on paljon juttujani liittyen sairauteen, perheeseen, avioliittoon, lapsiin ym.
Toivon, että Sinä joka kaipaat vertaistukea, ystävää, kuuntelijaa, lähimmäistä, lähdet rohkeasti liikkeelle. Vaikka meitä olisi pienikin porukka, juuri meille se voi olla se oljenkorsi, joka auttaa meitä jaksamaan.
Ystävällisin terveisin Paula Hakkola