Kategoriat: Ajankohtaista
tämä oli Pohjalaisessa pääsiäislauantaina 26.3.2005
Jos saisimme itse kirjoittaa elämämme käsikirjoituksen, siitä tulisi ulkoisesti kaunis ja siisti. Ei suuria vaikeuksia, kärsimyksiä eikä menetyksiä. Paremminkin lottovoittoja, tai ainakin menestystä, onnea ja maallista hyvää.
Onneksi emme itse pääse kirjoittelemaan elämämme perusraameja. Sisällöstä vastaamme kuitenkin itse. Helppo elämä ei tee ihmistä hyväksi, eivät myöskään vaikeudet. Vaikeampi on kasvaa ihmisenä, jos elämä on helppoa. Kärsimys ei liioin tee ihmistä paremmaksi, mutta se antaa mahdollisuuden kasvuun. Valinta on ihmisen itsensä tehtävä. Asenteemme ja ajatuksemme päätämme itse: katkeroidummeko elämän karikoissa, vai suostummeko kasvamaan. Anteeksiantaminen ja nöyrtyminen ovat silloin avainsanoja. Vaikeita asioita!
Tiedän, mikä tulee olemaan suurin kiitosaiheeni taivaassa, ja jo nyt. Se on valtava innoituksen lähde, ja se ajaa minua kasvamaan ja huolehtimaan itsestäni ja toisista. Se on mieheni vakava, pitkällinen sairaus. Ei niin, että iloitsisin siitä että mieheni on sairas, päinvastoin. Teen surutyötä, kaipaan ja rukoilen, että saan voimaa elää. Kuitenkin rukoukseni on että Jumalan tahto tapahtuu eikä omani.
Hoidin miestäni, kun lapset olivat pieniä. Kasvoin hänen "nahkansa sisään", niin että tunnen hänet kuin itseni, luulisin. Kärsin kun hän kärsii, iloitsen hänen ilostaan. Haluan tehdä puolisolleni hyvää. Sitä on rakkaus! Opin jotain siitä, mitä on asettua toisen osaan. Ilman armoa en kykenisi siihen ollenkaan, sillä ylpeys ja kovuus ovat toinen luontoni. Hyvyys ei ole sisäsyntyistä ihmisessä. Kun kohtasin Jumalan, joka rakastaa minua ehdoitta, olen alkanut vähän oppia rakastamaan. Ilman puolison sairautta en olisi oppinut mitään. Se on minun kokemukseni.
Voidakseen rakastaa itseään ja lähimmäistään, on opittava tuntemaan syitä omaan käytökseensä. On mentävä samaa tietä takaisin kuin on tullutkin, niin sanotusti. Taakse jääneet tunkiot on selvitettävä ja käsiteltävä, jotta niistä saisi hyvää käyttömultaa tämän päivän elämään. Ei kannata kuitenkaan jäädä omaa napaa katselemaan; sieltä ei löydy apua. Kannattaa tutkia Luojamme Käsikirjaa, raamattua.
Perheenjäsenten ja ystävien rakkaus on lahjaa, ja on ihana, kun saa itsekin rakastaa!
Paula Hakkola
Siunattua Pääsiäistä kaikille lukijoilleni kotisivulla! Kristus on totisesti ylösnoussut!