Kategoriat: Ajankohtaista
Sana sanoo, että sydämen uskolla ja suun tunnustuksella ihminen pelastuu. Totta se on. Jos tuli on syttynyt sisimpään, sitä ei voi piilottaa vakan alle ilman että vakka alkaa kärytä. Kyllä se jotenkin haluaa tulla ilmi. Siinä on niin suuri voima, ettei se pysy ihmisen sisällä. Ihmisessä ei ole voimaa, mutta Jumalan Henki, joka on vallannut ihmisen, pyrkii esiin tavalla tai toisella.
Kun olin tullut uskoon 22 vuotta sitten, kerroin asiasta parin päivän kuluttua ensin miehelleni. Sitten kerroin parille tuttavalle. Joku sanoi, että hän on ajatellutkin, että olenkohan uskossa. Kun kerroin ihmisille, huomasin, että oma uskoni kasvoi. Sitten vaihdoimme asuinpaikkaa. En uskaltanut kertoa suoraan, että olen uskossa. Olin puoli vuotta tuossa työpaikassa, ja yritin kaikin tavoin osoittaa työkavereille uskoni. En kuitenkaan sanonut sitä suoraan, ja huomasin, että olin tuona aikana hyvin voimaton. Koin mitä on harrastaa uskonnollisuutta, ja se oli tosi raskasta. Hiki hatussa tein hommia, mutta mitään voimaa ei ollut. Kun en asiaa ollut heti selvittänyt, myöhemmin koin sen vaikeaksi. Seuraavissa työpaikoissa otin opikseni.
Joku pelkää sanoa olevansa uskossa tai uskovainen, koska arvelee, että häneltä aletaan odottaa jotain pyhimysmäistä käytöstä. Uskovalla voi olla käsitys, että täytyy itse muuttaa itsensä kummalliseksi sädekehäsankariksi, ettei häpäise Jeesusta. Uskova pelkää, että hän vahingossa lipsauttaa kirosanan kun oikein suuttuu, ja Jeesuksen maine menee. On parempi olla varovainen, ja odottaa muuttumista Kunnon Uskovaiseksi. Jos oikein hyvin onnistuu, niin sitten voi sopivassa tilaisuudessa sanoa, että siksi minä olen näin hyvä, kun olen uskossa oleva ihminen! Valitettavasti todella uskova ihminen kasvaa vain alaspäin, eikä tuollaista hyvyyden kokemusta tule. Kun usko kasvaa, itsetuntemus ja synnintunto kasvavat mukana. Ihminen ei edes tule uskoon jos kokee itsensä hyväksi. Vain huonot tulevat uskoon, ne jotka tarvitsevat ja haluavat syntinsä anteeksi.
On tärkeää tietää mitä on olla uskossa. Se on sitä että Kristus on minussa, heikossa ihmisessä. Siksihän minä tarvitsen Jeesusta, kun olen itsessäni niin surkea nynny, tai herkkä suuttumaan, tai äkkipikainen tai muuten kurja luonne. Jos olisin tosi hyvä, tuskin olisin ikinä uskoon tullutkaan. Eivät terveet (itsessään hyvät) parantajaa tarvitse, vaan sairaat (huonot ja heikoiksi tulleet). Jos sanon olevani uskossa, enhän minä itseäni kehu, vaan Jeesusta joka on minussa, että selviän ylipäänsä ollenkaan. Hän on auttajani kaikessa.
Luulin aiemmin, että Jumalan voima perustuu minun sanoihini. Vähitellen tajuan, että Jumalan voima on paljon suurempi, kuin osaan kuvitella pienessä mielessäni.
"Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot."
Sak 4:6
"Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä."
Joh 1:12
Minua lohdutti, kun luin erään lähetin elämästä. Hän kertoi vierailuistaan ei-kristityissä perheissä, ja siitä kuinka hän siellä luki lapsille, auttoi kotitehtävissä ja jutteli niitä näitä. Lisäksi hän oli perheen äidin ystävä, ja tämä piti sitä suuressa arvossa, koska hänellä ei ollut muita ystäviä tuossa vieraassa maassa ja kulttuurissa. Joskus tämä lähetti kuitenkin ajatteli, ettei hän saa mitään aikaan. Tosin useat noista ei-kristityistä lähettivät lapsensa heidän kerhoihinsa, ja jumalanpalveluksiinsa. Se oli luottamuksenosoitus. "Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!" 2 Kor 2:14
Ehkäpä se työ onkin juuri tuota! Ei mitään julistusta suurella J:llä vaan ihmisenä elämistä ihmisen rinnalla. Emmekö me itse kukin sitä juuri toivoisi kaikkein eniten? Että joku olisi rinnallamme, antaisi meidän olla sellaisia kuin olemme. Ei yrittäisi muuttaa meitä, hyväksyisi ja rakastaisi meitä sen tähden että minä olen minä. Ehkä kiinnostus Jeesuksen Kristuksen persoonaan tulee luottamuksen kasvamisen myötä. Jos jollakin on oikein ihana ystävä, kyllähän mekin mielellämme haluamme oppia tuntemaan hänet! Sehän on suuri kunnia.
Jumalanhan tunnustavat useimmat ihmiset riippumatta uskonnollisesta taustasta. Jumalan Henki tekee työtään siellä missä kristitty ihminen vaikuttaa ja rukoillen kulkee. Ja kun kulkee rukoillen, Jumala on luvannut johdattaa. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset saavat kuulla ilosanoman Hänen Pojastaan. Hän varmasti vaikuttaa sen, että ne jotka Hänet jo tuntevat, saavat kertoa siitä niille jotka eivät vielä ole Häntä kohdanneet. Työ on Hänen. Hänen tuntemisensa tuoksu leviää niiden mukana jotka ovat Hänen omiaan. "Me olemme näet Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa. Se on toisille kuoleman löyhkä kuolemaksi, toisille taas elämän tuoksu elämäksi. Kuka on tällaiseen kelvollinen? Me emme ole kuten ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä puhtaasta mielestä tehden sen Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, Kristuksessa." 2 Kor 2:15-17
"Älä siis häpeä todistusta Herrastamme, äläkä minua, hänen vankiaan. Kärsi kanssani vaivaa evankeliumin tähden sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa.. Siksi minä myös näitä kärsin enkä sitä häpeä. Minä tunnen Hänet, johon uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee siihen kuolemani päivään asti säilyttämään sen, mitä minulle on uskottu."
2 Tim 1:8,12
Paula Hakkola