Kirjoittanut: Kero, Esa / Seppovaara, Juhani
Julkaistu: 1995
Sivuja: 90
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
Lainasin kirjan kuvien takia. Vanhoja, pieniä punaisia mökkejä ja saunarakennuksia. Kirja olikin hyvä kuvien osalta, ja oli siinä kivaa karjalan kieli paikoitellen mummon puhumana. Se samoin oli inhimillistä, kun poika liikuttui muistellessaan äitiään veljen tyttärelle.
Surullista taas kerran oli mummon arvoton arvomaailma, shamanismi, luonnonuskonto, jota mummoparka harrasti, vaikka mielestään tietysti hänellä oli "välit kunnossa" yläkertaan. Miten moni luulee niin, mutta huomaa tulleensa petetyksi, kun on uskonut valheeseen eikä evankeliumiin: Jeesus Kristus on tullut syntisten sovittajaksi, eikä Jumalan tykö pääse omilla ansioilla. Kaikenlainen omatekoinen uskonnollisuus kadottaa ihmisen.