Kirjoittanut: Tuure, Leila
Julkaistu: 1994
Sivuja: 240
Arvostelut yhteensä: 1 kpl
Tämä kirja oli aika pettymys. Sen sanoma minulle oli, että ihminen on syntinen, likainen ja irstas pohjimmaiselta luonteeltaan. Miehet pettävät vaimojaan, ja vaimot miehiään, eivätkä kummatkaan välitä, vaikka niin tapahtuu. Tarpeet ovat niin pitelemättömät. Surua se kuitenkin aiheutti. Ehkä tässä kirjassa oli jotain kaunistakin, ja sen takia luin. Päähenkilö otti kasvattaakseen pikkutytön, ja piti hänestä hyvää huolta. Motiivina tuolle teolle oli syyllisyys. Tyttö oli hänen ystävänsä lapsi alkuasukasnaisen kanssa. Ystävä kuoli tulivuorenpurkauksessa, kun taas tämä kaveri piteli ystävänsä vaimoa sillä aikaa. Että sellainen tapaus.