15.05.2025 - Reissun jälkeen kotosalla

Nivalassa

Tulimme maanantaina, sää oli mukava ajella. Liikenne sujui mutkattomasti. Pääsin ohittamaan isot rekat milloin oli tarpeen. Ei tarvinnut junnata kenenkään perässä. Traktoreita oli isoine koneineen menossa pellolle, ja jos ei traktoria heti huomannut pellon perällä, niin satapäinen lokkilauma kynnetyllä pellolla kertoi sen.

Itse bongailin

lintuja, mutta pidin sentään auton tiellä tähyillessäni pellon reunoja. Seitsemässä paikassa näin kurjen tai kaksi pitkine koipineen etsimässä ruokaa sänkipellolta. Pari töyhtöhyyppää erotin myös. Yhden sen takia, että se lensi keskelle ajotietä ja juuri sain väistetyksi sen. Se näytti edelleen töröttävän tiellä ajettuamme jo pitkän matkaa sen ohi. Ehkä se järkyttyi.

Kuoveja etsin myös silmiini, mutta eikö ole vielä niiden aika, vai mistä johtui, etten nähnyt yhtään.

Jatkuu kotona...

enpä sitten ehtinytkään kirjoittaa tuon enempää Nivalassa käydessämme, vaikka luulin niin. En vaan ehtinyt, enkä jaksanut, vaikka olisi ollut vähän aikaakin. Palautuminen vaatii nykyisin entistä enemmän aikaa. Eilisiltana palasimme, matkat menivät hyvin. Tulomatkalla bongasin 7 kurkea, aina yksin, yhdessä paikassa taisi olla kaksi. Muutamia joutsenpareja näin, kuoveja muutaman, töyhtöhyyppiä jonkin verran ja yhden hirven, se oli kiva nähdä, etenkin kun se oli riittävän kaukana tiestä. Sepon kanssa yhtä aikaa huomasimme sen.

Kahviaika, pidän paussia,

pitäähän eläkeläiselläkin olla omat paussinsa. Joskus ne venyvät, niin kuin nyt. Kuuntelimme Utrion Saippuaprinsessan kahvitellessamme loppuun, lähdimme sitten kirjastoon. Juuri ja juuri jaksoin kävellä sinne ja takaisin, alkuviikon reissu väsyttää, vaikka nukuinkin hyvin viime yön. Lainasin kolmannen Leisterin kirjan. Hän on lahjakas kirjoittaja. Tosin vähän minun pitää tuumia, kun hänen kirjoissaan kerrotaan ensin sota-ajan tapahtumista, sitten pompataan tähän päivään, jolloin kyseessä on kerrottujen ihmisten jälkeläiset jo kyseessä. Sitten näille löytyy yhtymäkohta, ja niissä paljastuu monenlaista merkillistä yleensä.

Tänään pyöräilin

kaupungille, oli aika suuhygienistille. Kun tämä marssi paikalle käytävää pitkin, kun tuli työhuoneeseensa, sanoin, että tuleepa niin topakka nainen sieltä, että hiki tulee heti. Viimeksi kävi todella kipeää, kun s.h. kaiveli kaikki hampaanvälini perusteellisesti. Jälkeen päin tuntui, että hampaiden välistä tuulee. Nyt oli helpompi reissu. Tietyt kohdat puudutettiin, ja vaikka s.h. sanoi, että tilanne on tosi hyvä, niin ihmettelin, miten paljon kaivelemista hän siitä huolimatta löysi. Vuoden päästä vasta tarvitsee mennä uudestaan, huh, huh.

Palkinnoksi itselleni

reippaasta käytöksestäni hammaslääkärin tuolissa kävin kurkkimassa, onko ale-paitoja #operaatiojoulunlapsi -projektiin tarjolla. Oli. Ostin monta, keskihinta 3,60 euroa. Johdatuksen makua jälleen ja kiitollinen mieli.

Pian alkaa

Vera Stanhope, jota katselemme samalla kun syömme, joten lyhyesti tuli tänään tekstiä. Paljon olisi terveysrintamalla paljastettavaa, mutta jääköön toiseen kertaan. Niin kauan yritän olla ruikuttamatta, kun on lääkkeitä, joilla voidaan terveyttä pitää yllä. Eri mieli on sitten, jos mitään ei voida tehdä.

Toivotan siunattua loppuviikkoa, rakas lukijani, ja palaan heti, kun voimia ja aikaa liikenee!