05.05.2025 - Onko liike aina lääke?

Mitenhän jotkut päivät ovat niin täysin hauskoja, ja joskus taas mieli roikkuu matalalla kuin sadepilvi, vaikka kaikki on ulkoisesti ihan hyvin?

Viikko sitten

marssin läheiseen kampaamoon melkein aamutuimaan. Hiukset pestiin ja lyhennettiin muutama sentti ja sain lettikampauksen. Pidin sitä koko viikon, välillä pesin kyllä, mutta annoin letin heilua kunnes ennen lauantaisaunaa avasin sen ja kampasin takut auki. Ihme, että päässä riittää hiuksia, vaikka imuri vetää niitä torven täydeltä joka viikko eteisen matosta ja harjakin melkein tukkeutuu irtohiuksista. Sepon hiukset eivät tule kyseeseen, joten kaikki ovat minun päästäni, mutta silti niitä vielä on melkoisesti jäljellä.

Seppohan oli viikko

sitten flunssassa eikä ole vieläkään oikein iskussa. Milloin kurkku on kipeä, milloin rohisee. Mutta minä olin innokas pyöräilemään, joten lähdin siis kyseisenä päivänä Kivihakaan. Kävin moikkaamassa lastenlapsia, jotka olivat tulleet jo koulusta kotiin ja pärjäävät omin nokin. Sieltä jatkoin pyöräilyä kaupunkiin. Sää oli yllättäen niin lämmin, että jouduin vähentämään villatakkia, ettei hiki tippunut. Aurinko paistoi! 

Kävin bongaamassa muutaman edullisen lasten paidan eräästä putiikista. Minähän en osta koskaan oikeastaan mitään muuta kuin tarjouksia ja kirpparit ovat minulle sitä parasta löytötavarataloa. Oli minulla muitakin kauppa-asioita, joiden jälkeen poljin kotiin.

Koska vire oli hyvä, otin kotoa uimakamppeet mukaan ja pyöräilin Vikingan rantaan uimaan. Oli taas kerran niin hyvä olo - kuten on muuten nytkin, sillä kävin tänäänkin. Nyt vaan kävin autolla, sillä poikkesin kirjastoon samalla ja koska sade uhkasi, oli mukavampi mennä autolla - ihan vaan laiskuuttani.

Viikolla

minulla oli verikokeissa käynti, sillä ylihuomenissa pääsemme seniorineuvolan terveystarkastukseen. Vähän hirvittää, millaisia tuloksia saan, mutta sitten on alettava taas tsemppaamaan, jos ei muu auta, tai napsimaan lisää pilleriä, jos huonosti käy. Kotimatkalla sieltä pyöräilin ajatuksissani, kunnes joku huikkasi HUOMENTA ÄITI, jolloin terästäydyin ja tyttärenihän se siinä veivasi töihin pyörällään minua vastaan. Hirmu vauhtia tietysti. Tuli kiitollinen mieli siitä, että minulla on tytär, joka voi tervehtiä minua noin.

Olen minä pyöritellyt edelleen hulavannettakin. Tosi helposti alan lusmuilemaan siitäkin hommasta! Paras aika pyöritellä on itse asiassa aamulla varhain samalla kun rukoilen läheisten ja muiden puolesta. Mutta jos on migreeniolo tai muuten liian väsy, niin se jää. Uimahallissa olemme vielä käyneet, ehkä tälläkin viikolla, saa nähdä.

Vappuna

Seppo vaan nukkui ja minulla oli tylsää. Kävin pyöräilemässä torilla jossain vaiheessa, mutta siellä oli kamala meteli enkä jaksanut kohdata ketään tuttuja loppujen lopuksi. Itse asiassa menin sinne tavatakseni erään kotisivuni lukijatutun - en tiedä, käykö Kirsi vielä sivuillani, mutta kävi kauan sitten ja otti yhteyttä, kun oli täällä päin. Emme onnistuneet kuitenkaan tapaamaan. Päivän kruunasi kuitenkin se, että kampesin itseni uimaan ja se oli päivän kohokohta.

Viikonloppuna meillä oli

pieni yövieras. Parasta lapsosen vierailussa oli kuulemma se, kun olimme saunassa. Hän ei tosin tullut saunaan, vaan leikki pesuvadeissa vesileluilla eikä Seppokaan arvannut saunoa, kun tunsi itsensä puolikuntoiseksi.

Lauantaihin sattui 6-vuotissynttärit, johon menin lopulta yksin kolmen muksun kanssa. Se oli aika vauhdikasta menoa, sillä paikalla oli toki muitakin serkkuja ja mummaa ja vaaria ja aikuisia. Tarjoilut olivat ylenpalttiset ja kaikki oli huomioitu. Seppo oli saanut lekotella kotona sillä aikaa, joten hän leikki intensiivisesti Pedron kanssa kunnes menimme saunaan. Oli niin suuri ilo kuulla Pedron nauravan iloisesti, kun he heittelivät Sepon kanssa ilmapalloa toisilleen. Aina ei ole tänä keväänä tuota naurua kuulunut, sen takia se tuntui todella lahjalta.

Olimme pyhäaamuna messussa

ja siellä oli tupa täynnä väkeä! Olin Pedron kanssa pyhäkoulussa ja sen jälkeen kävimme ehtoollisella Seppo, Pedro ja minä. Olimme pyytäneet myös erityistä rukousta pastorilta ja senkin siunauksen vielä saimme. Pyhäkoulussa muistin jälleen, miksi lasten kanssa työn tekeminen on niin antoisaa: heillä on parhaat jutut! 

Opetus koski Johannes Kastajaa. Joku lapsista keksi, että Johanneksen housut kastuivat, kun hän oli siellä vedessä kastamassa. Ja Pietarinkin housut kastuivat, kun hän lähti kävelemään veden päällä ja upposi. Lapset ovat käytännönläheisiä, sanoi Seppo.

Kotona sitten lounaan jälkeen taas päiväunille ja minäkin jälleen nukahdin hetkeksi. Vielä ennen lasten palautusta vanhemmille molemmista mummoloista olimme sekä Laivapuistossa että lasten kotipihalla leikkimässä ja pyöräilemässä. 

2-vuotias Levitius on keksinyt, että yököttää-sana on tosi kiva sana, koska vanhemmat eivät tykkää, kun sitä käyttää. Niinpä hän käytti sitä runsaasti, kun me mummot emme olleet asian suhteen yhtä ankaria kuin vanhemmat.

Arvasin oikein,

että väsymys on syvä, kun hoitovastuu loppuu. Väsymyksen myötä tunsin itseni tosi viheliäiseksi ja epäonnistuneeksi ihmiseksi. Migreenikin pääsi niskan päälle, sanan mukaisesti, mutta siitä huolimatta nukuin kohtuullisesti viime yönä. Ja huomenna iloisesti otamme pikkunassikat taas hetkeksi hoitoon. On ihanaa olla rakkaille ihmisille tärkeä ja tarpeellinen! Se taitaa olla melkein elintärkeä asia, ainakin minulle - olla jollekin tarpeellinen!

Myös tämä päivä

on ollut siunattu. Minulla oli ostoslistassa yhtenä tärkeänä asiana käydä hautausmaalla ja katsoa, jos roskiksesta löytyisi muovisia kukkapurkkeja. Löytyihän niitä. En ollut hoksannut säästää omiani riittävästi. Työntekijöitä oli kuin keväällä muurahaisia töissä joka roskiksen liepeillä hautausmaalla, niin että juuri ja juuri kehtasin dyykkailla. Mutta eivätpähän ole ne purkit enää kaatopaikkaa täyttämässä! Sitten kukkapihalle valikoimaan siemeniä kasvimaalle: se vasta oli mukava urakka. Ja vähän parvekkeelle kukkasia lisää.

Sepolla oli asioita kaupungille ja itse kävin ruokakaupassa sillä aikaa. Sitten me lepäsimme, kunnes minä rupesin kaventamaan housuja, siis melkein saman tien. Niitä, jotka bongasin ala-aulan pöydältä. Muutkin kuin minä jättävät sinne tarpeettomia tavaroitaan, jotka saa ottaa, jos tarvitsee. Ainakin oletan, että housut olivat siinä sitä varten. Joka tapauksessa otin ne parempaan talteen, ja olivat siitä muutkin tavarat lähteneet jonkun mukaan. 

Housut ovat harmaat farkut, joissa on joustovyötärö. Ne ovat muuten oikein passelit, mutta joustovyötärö valahti liian alas, kun olin kaupassa. Onneksi minulla oli takki puolireiteen asti. Eivätkä housut missään tapauksessa laskeutuneet niin alas, kuin jokin viikko sitten taas näin yhden hepun housuille käyneen. Valehtelematta melkein reidet näkyivät alushousujen lisäksi. Se oli synkkä näky. Mutta housut pysyivät kumma kyllä ylhäällä ainakin niin kauan kuin ne olivat minun silmieni ulottuvilla. Jotkut taitavat luulla, että nuo ovat edelleen muodissa! Ehkä ne ovatkin, kuka sen tietää! Oli minunkin pojallani tuollaiset joskus 25 vuotta sitten, mutta ei hän jaksanut kauan niitä roikottaa perässään.

Istuttelin iltapäivällä

serkkulan samettiruusun taimia, palsamin taimia, palmukaalin taimia, eikä muita tainnut ollakaan. Raahasimme Sepon kanssa pöytän työhuoneesta parvekkeelle taimia varten. 

Ikkunat on edelleen puolipestyt parvekkeella, joten luultavasti ne jäävät kunnolla pesemättä, ellen sitten satu saamaan jotain pesuvillitystä. Nautin kumminkin parvekkeesta mitä suurimmassa määrin, vaikka ikkunat eivät ihan puhtaat olekaan. Vilpoista vaan on vielä tämä kevään sää.

Alkoi sadella, joten kävin

autolla kirjastosta lainamassa tilaamani äänikirjan ja uimassa tosiaan samalla. Muistin ottaa mittarin mukaan. Vesi oli +8 asteista, ja kun pukukopissa se oli vain +6 astetta, joten vesi oli lämpimämpää kuin ilma. Vesi tuntuikin heti mukamas kovin lämpimältä, kun näin mittarin osoittavan kahdeksaa tai melkein yhdeksää. Mutta kyllä se aina tuntuu äärettömän kylmältä, kun astuu sinne veteen. Mutta kun lähtee uimaan vaan, niin kohta se ei enää tunnukaan kylmältä. Ja poukamassa ei ollut aaltoja eikä tuullut, eikä edes satanut uidessani. Suosittelen kyllä jokaista kokeilemaan uimista kylmissä vesissä, ihan kokeeksi vaan, siitä tulee suorastaan riippuvaiseksi, eikä se ole paha asia. Eri juttu, jos on sydänvaivoja, sitten ei kannata. Ei ainakaan saunan kanssa. Itse en tarvitse enkä välitä saunasta uimisen yhteydessä.

Aamulla luin meille

Psalmin 125 - Seppo alkaa yskiä, jos lukee! Ja sitten Apostolien tekoja, ja rukoilimme. Kohta on iltalukujen aika. Kuuntelin kukkia istuttaessani eilisen saarnan Hyvästä Paimenesta, joka on Jeesus. Sain illalla, vai olikohan se aamulla, eräältä rukousystävältä 1700-luvulta olevan virren sanat - tässä 3 ensimmäistä säkeistöä. Ovat niin vaikeaa tekstiä, enkä saanut kopioitua, joten en jaksa enempää kirjoittaa. Nämä sanat lohduttavat ja rohkaisevat, kun huolet painavat mieltä. Jos ei omat, niin sitten läheisten.

Virsi 291:

Ah sielun anna vallit Herran, Ja turvaa Isään rakkaaseen. Hän taivaan armoll´ kuitenk kerran, Sun kruunaa aikaan ijäiseen; Kuin uskoo itsens´ Jumalall´  Ei rakenn´ hiekall´ juoksevall´.

Ei auta meitä suru haikia, Ei hyödytä myös valitus, Jos itkem aina vaivaam vaikiaa, Se kuormallem´ on rasitus, Jos surem´  suurest suruam , Sill´ lisäämm´ kipiää kipuamm.

Siis paremp´ ompi kärsii toivoss´ Tääll´ vähän siihen tytyä, Jonk´ rakas Isä tahtoo armoss´ Lapsillens´ laupiaast´ lähettää; sill´ Isält´ ylhääll´ taivaassa. Ei tarpeem´ ole salassa.

Olkoon alkanut toukokuu toivon kuukausi sinulle, rakas lukijaystäväni. Olkoon Jeesus kanssasi ja johdattakoon sinulle sopivaa polkua!

jk. Liike ei ole lääke, jos on liian väsynyt. Silloin on levättävä!

jk2. Vinkki Puutarhaohjelmasta: laita veteen teelusikallinen kloriittia, kun laitat leikkokukat maljakkoon. Vesi ei pilaannu ja kukat kestävät pitempään - olen testannut, totta on! Kenties kukkakaupan virkistepusseissa on jotain vastaavaa?