22.04.2025 - Pääsiäisen jälkeen

Tiistai-iltapäivällä

olemme levänneet sen jälkeen, kun tulimme uimasta. Tai minä uin, Seppo vahti ja huuhteli uimakenkäni, kun olin uinut. Uin 3 minuuttia, Seppo katsoi ajan kellosta. Vesi oli raikasta ja ihanaa, ei ollut aallokkoa ja se oli hyvä. Sitä ennen veimme talvirenkaat tallille ja kävimme ruokakaupassa.

Aamulla

pikkumies, 2v, tuli Sepolle hoitoon. Miehet jäivät pihahommiin, keräämään risuja. Minä pyöräilin terveyskeskukseen, vai mikä hyvinvointialue se lienee nykyisin. Pitkä nimi, vaikea muistaa, vaikka onhan terveyskeskuskuskin pitkä sana, mutta se vanhasta muistista tulee mieleen.

Kävin 

kuulotutkimuksessa, ja tilanne oli juuri sellainen kuin arvelinkin. Saan kuulolaitteen. Tai kenties kaksi, kumpaankin korvaan siis. Jos epäilet kuuloasi, ei muuta kuin tutkituttamaan! Ei se kuulo siitä parane, että ei ole huomaavinaankaan sen huononemista. Joitakin aikoja jo olen huomannut, etten kuule lastenlasten korkeita ääniä, enkä kyllä kaikkia mataliakaan ääniä.

Ei sitä laitetta

toki ole pakko ottaa, sanoi hoitaja. Mutta minä haluan. Toivon oppivani käyttämään sitä niin että muistan vähän aikaa sen jälkeenkin, jos muistisairaus tulee. Saatan toki kuolla jo ennen sitä, kuka tietää. Koska molemmilla vanhemmilla on ollut muistisairaus, ei olisi ihme, jos se tulisi myös lapsille. Ei lie väärin olla realisti.

Tässä sitä odotellaan,

kumpi kutsu pirahtaa lootaan ennemmin, korvalääkärin kutsu vai kutsu laserleikkaukseen; oikean reiden yksi tukkeutunut suoni menee remonttiin. Eläkkeellä olo on jännittävää. Koko ajan tulee uusia vaivoja, joihin voi hakea helpotusta niin että kiirettä pitää. Ei mitään laakereilla lepäämistä ole tämä olo.

Junailimme itsemme

Espooseen pääsiäisen aikana. Kiirastorstain messussa ehdimme käydä sentään. Pari yötä olimme poikani perheen luona ja mukava oli tietysti nähdä heitä pitkästä aikaa. Ensi kesänä pääsemme jo rippijuhlavaiheeseen, tosin seuraaviin on sitten viisi vuotta. Koko talven olen rukoillut tyttösen rippikoulun puolesta ja monen muunkin rippikouluun menijän ja rippikoulujen. Se on tärkeä vaihe elämässä. Jumala puhuu nuoreen sydämeen ja kutsuu seuraamaan. Kutsuun vastaamiseen voi mennä vuosia, mutta kutsuja on uskollinen.

Olen nauttinut

kovasti uimisesta, etenkin nyt, kun olen käynyt lähirannalla ja saanut olla ihan yksin. Oma tupa, oma lupa. Oma uimakoppi ja ihan tyhjä ranta! Tänään karautimme sinne tosiaan autolla, kun tulimme asioilta, mutta yleensä menemme pyörällä tai kävellen.

Uinti- tai lenkkireissuilla

dyykkailemme roskiksia. Laitan kuvan viimeisimmistä isokokoisista löydöistä. Pesuvati, ehkä kerran käytetty, vaikutti uudelta (joku oli sen jo ottanut, kun vein ala-aulaan lapun kanssa, että saa ottaa); uudehko kenkälusikka (edellisen lahjoitin jollekin, käytössämme oleva on sekin löydetty roskiksesta); kastelukannu, niitä ei ole koskaan liikaa; pari kassia - vaikuttavat uusilta. Usein jää miettimään, miksi tämä tai tuo tuote on heitetty pois. Vastauksia voi vain arvailla.

Oikea ranteeni

kipeytyi noin puoli vuotta sitten. Se tuntui jo paranevan hyvää vauhtia, mutta rasitin sitä vissiin, sillä ranne turposi. Olen pitänyt siinä aika ajoin kylmää käärettä (jäädyttänyt fairya kahden muovipussin sisällä) ja se tuntuu auttaneen. Ehkäpä se siitä ajallaan paranee. Jos ei, niin pitää sitten tehdä jotain jossain vaiheessa.

Pihakahveja olemme käyneet

pariin kertaan juomassa ulkona. Kesä lähestyy vääjäämättä. Täytin yhden munakennon juuri istuttaakseni siihen krassin siemeniä. Yleensä laitan siemenet liian aikaisin ja sitten ne ehtivät pitkiksi roikuloiksi ennen kuin se saa ulos. Nyt yritän olla maltillinen. Kasvimaalle serkkulaan aion kylvää samaa kuin viime vuonna: mangoldiaa ja palmukaalta. Ehkä vielä pinaattiakin tai jotain salaattia ja persiljaa. Olen käyttänyt lähes kaiken jo, vaikka pakastin ja kuivasin paljon edellä mainittuja viime syksynä.

Tänään käymme vielä

kävelemässä kirjastossa. Onnistuin sotkimaan yhden kirjan - siihen valui smoothieta, kun olimme reissussa. Maksan sen ja ostan omaksi, ei siinä muu auta, mutta onneksi kirja oli hyvä, eikä se kamalasti sotkeutunut. Luen sen kyllä uudestaankin joskus. On lainattava lisää lukemista ja myös kuuntelukirjoja.

Pitkäperjantaina

pidin rukouspäivän. Tunsin itseni tosi kehnoksi, kun melkein unohdin koko jutun, kun olimme matkalle lähdössä ja sähläsin kaikkea muuta. Mutta loppujen lopuksi minulle johdattui Psalmi 86 luettavaksi ja sepä olikin oivallinen pohja päivän rukousaiheille. Olin tosi kiitollinen. Käytän sitä ehkä jatkossakin, tässä lopuksi muutama jae tuosta Psalmista:

Ole minulle armollinen, Herra, sillä sinua minä huudan kaiken päivää.

Ilahuta palvelijasi sielu, sillä sinun puoleesi, Herra, minä ylennän sieluni.

Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja anteeksiantavainen, suuri armossa kaikille,

jotka sinua avuksensa huutavat.

Ota, Herra, korviisi minun rukoukseni, tarkkaa minun anomiseni ääntä.

Hätäni päivänä minä sinua avukseni huudan, sillä sinä vastaat minulle.

Siunattua viikkoa sinulle, rakas lukijani!