06.04.2025 - Monia aurinkoisia päiviä!

Sunnuntai-iltapäivällä

Luulenko vain, vai paistaako aurinko melko usein nykyään? On aikoja, että on vaan pilvistä ja pimeää, mutta minusta on ihmeen valoisaa joka päivä. Ihanaa tämä kevät paisteineen!

Tämä viikko

on ollut hyvän nukkumisen viikko. Kolmisen viikkoa sitten sain lääkkeen, jonka avulla nukun aamuun asti. Ei puhettakaan, että hilluisin hereillä öisin enää. Tosi outoa. Saatan heräillä kyllä välillä, mutta jatkan unta kohtapuoliin. Käyn ehkä rannetta voitelemassa, jos sitä särkee, vessassa, tai otan Panadolin, jos päätä alkaa särkeä. Mutta sen jälkeen menen nukkumaan ja herään 6 - 7 maissa. Olen sangen kiitollinen!

Parina päivänä

olemme hoidelleet lapsosia. Uimahallissa kävimme räpistelemässä Outsin kanssa perinteisin menoin. Joka kerta unohdan jotain kotiin. Tällä kertaa uimalasit, joten en sitten uinut, vaan vesijuoksimme ja jumppasimme koneen neuvojen mukaan. Ja saunaan ja puettuamme nautimme lämmintä mehua. Aika vakioporukkaa siellä käy, jos olemme samana viiikonpäivänä useamman kerran.

Sama on avannolla,

tuttuja naamoja alkaa olla. Kävin eilen ja tänään siellä. Veden lämpötila on kiitänyt ylöspäin hurjaa vauhtia. Viime viikolla se oli +0,4 astetta, eilen +0,7 ja tänään jo +1,6 astetta! Uin kolmen rukouksen ajan, kohta täytyy lisätä rukouksia, etten liika kesken kömmi ylös vedestä. Isä meidän, Herran siunaus Israelille ja sota-asu ovat tämän hetkiset uintirukoukset. - Menin messun jälkeen uimaan, ketään ei ollut silloin paikalla. Yksi rouva tuli ja vahdin sen aikaa, kun hän kävi meressä, ja kun lähdin, tuli seuraava. Yksin ei ole turvallista eikä oikein sallittuakaan mennä pulikoimaan. Seppo kyllä käveli rantamilla, mutta hän oli omissa touhuissaan tölkkijahdissa eikä olisi kyllä kuullut, vaikka olisin huutanutkin. Mutta hyvinhän minä pärjäsin.

Koska huhtikuu alkoi,

joimme ensimmäiset kahvit ulkokatoksessa keskiviikkoaamuna. Talvivaatteet yllä, sen verran oli raitista. Mutta tästä se alkaa! Olen laittanut siemeniä itämään, istuttanut juuria tehneitä pelakuita  ja mietin, mitä kivaa voisin istuttaa lisää. Vielä olen käyttänyt öisin kukkalamppua olohuoneen katossa ja pelakuut kukkivat jonkin verran.

Keskiviikkona

tuli muutenkin tehdyksi aikomatta vaikka mitä! Keväästä villiintyneenä laitoimme muratit jo roikkumaan parvekkeelle, vaikka siellähän ne poloiset olivat olleet jo pari kuukautta muutenkin. Sepon touhutessa muuta, pesin vähän parvekelasejakin. 

Koska en ole mikään viimeisen päälle tarkan työn tekijä, olin tosi tyytyväinen sinne-päin -pesemiseeni. Ja koska aioin paistaa uunissa jotain, uunikin tuli vahingossa pestyksi. Tai itse uuni on kyllä pesemättä, mutta ritilät irrotin uunin seinistä, kunhan uuni oli kuuma, niin että ritilät oli helppo pestä kuumina - pinttymät lähtevät helposti siten. Uunin lasi oli vaativampi homma, ja onneksi Seppo tuli siinä avuksi. Olen enemmän kuin tyytäväinen tulokseen.

Naistenilta oli keskiviikkona sekin,

ajelin sinne pyörällä. Seppo oli vaihtanut nastarenkaan pois, oli kevyt polkea. Meitä oli 6 naista pohtimassa äiti ja tytär -suhteita ja rukoilemassa asioittemme puolesta. Hyvä ilta se oli, vaikka seuraavana yönä kyllä valvoin aamuyön ja rukoilin, kun jotkut asiat mietityttivät. Oli ollut vähän liikaa toimintaa päivällä ja helposti käy niinkin, että pohdituttaa jälkeen päin, puhuinko asioista oikein, huomioinko kaikki naiset, saiko jokainen sanansijaa riittävästi.

Kirjoitin monta kappaletta,

mutta netti ei ollut päällä...sinne menivät.

Nyt on jo ilta. Kävimme tunnin lenkillä, ja sen jälkeen söimme uunissa paistettuja porkkanoita, bataatteja ja punajuuria. Sain luetuksi yhden kirjan loppuun. Oli harvinainen kirja sikäli, etten yhtään voinut arvata, miten se etenee. Suosittelen lämpimästi lukemaan sen. Oli siinä melko kauheitakin kohti, jumalattomiakin, mutta maailma on sellainen. Emme elä lintukodossa. Ajatuksia herättävä kirja mielestäni. Surusta, ikävästä, kaipauksesta, ystävyydestä, rakkaudesta ja kaikesta mahdollisesta.

Olen väsynyt,

ei lanttu leikkaa. Toivotan hyvää yötä, Jeesus myötä. Olen kiitollinen tänään monista asioista, ja rukoilen, että oppisin suostumaan siihen, että saan vähemmän aikaan joka päivä kuin mitä tahtoisin. Siinä on loppuelämäkseni läksyä. Mikähän sinun vaikea läksysi on, rakas lukijani!