Kategoriat: Ajankohtaista

Seppo huomioi kissat pedatessaan

On pyhäiltapäivä,   

en ole jaksanut kirjoittaa vähään aikaan. Aina on romaanin luku voittanut kirjoittamisen, jos olen sitä harkinnut. Lukeminen on vetäytymistä johonkin pois omasta tilasta ja sitä olen tarvinnut. Nyt ryhdistäydyn kuitenkin.

Tänään olimme

messussa. Lähdimme 8 jälkeen, minulla kahvitus, Sepolla suntiovuoro. Ville Typpö saarnasi Jumalan Sanaa ja puhui hyvin kuten aina. Tämä maailma on siinä tilassa, että ihmiset pelkäävät. Ei uskalleta elää - ei mennä naimisiin, perustaa perhettä, hankkia lapsia. Mutta kun sinä näet, miten maailmamme mullistuu, muista Jeesuksen sanat:

Kun nämä alkavat tapahtua, niin nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.

Ei siis

Eräänä aamuna matkalla kaupunkiin

syytä pelkoon, kun turvaamme Jeesukseen. Ja jos olemme etäälle menneet hänestä, niin käännymme takaisin, palaamme kasteen armoon, kuten luterilaisuudessa kauniisti sanotaan. Otetaan selvää, mitä kaikkea Jumala lupasi jo kasteessa minulle: olen Jumalan lapsi, armon perillinen ja matkalla taivaaseen. Matkaevääksi saan nauttia Jeesuksen ruumiin ja veren joka sunnuntai ja omistaa uskossa sanat, että syntini ovat anteeksi annetut.

Emme me pysty itseämme paremmaksi tekemään. Syntisinä pysymme loppuun asti. Mutta synnissä emme saa elää.

Vanhurskas seitsemästi lankeaa, mutta nousee jälleen.

Emme jää synnissä makaamaan vaan jatkamme matkaa luottaen, että

En minä sinua hylkää enkä jätä.

Suomi 107 vuotta

Messussa oli paljon

väkeä, siilä nuorten aikuisten tapaaminen oli eilen ja he olivat messussakin tänään kaikki. Meitä oli siis 55 tänään ja veisuu oli komeaa, kun nuoret miehet lauloivat niin että raikui. Oli ilo olla kuulemassa ja mukana.

Ja eilinen itsenäisyysjuhla seurakunnassa

oli sekin mitä upein juhla. Nuoret olivat koristelleet kirkkotilan ja laittaneet pöydät kauniisti. Aluksi Otto-pastorimme piti vesperin, joka on noin puolen tunnin mittainen hartaus, johon kuuluu myös saarna. Sen jälkeen oli kahvittelua ja ohjelmaa. Pari nuorista miehistä piti puheen ja minullakin oli viiden minuutin puhe. Kyyneleet valuivat silmistäni, sillä tilaisuus oli ylen juhlava.

Ennen minua nuori mies oli puhunut mm. Kyösti Kalliosta, jonka kanssa olen samasta pitäjästä kotoisin. Ja ne isänmaalliset virret - niitä veisattiin joka puheen ja runon välissä! Nuoret miehet innostuivat laulamaan myös Veteraanin sotahuudon ja Maamme-laulunkin lauloimme Kaisu-kanttorimme soittaessa mahtipontisesti. Tämä kaikki nosti tunteet pintaan. Nuorissa on tulevaisuus, se on suuri Jumalan lahja ja ihme tänäkin päivänä, kun nuorten laulua ja puheita kuuntelin. -Laitan oman puheeni tänne sivustolle.

Väsynyt juhlija

Eilisen juhlan

Joulukalenteri ja penaaleja seuraavaan pakkaamiseen

jälkeen olin niin kierroksilla, että sain vasta kahden jälkeen unen, seitsemältä olin hereillä. Liian lyhyitä yöunia lähes joka yö. - Lähdimme messusta puoli yhden maissa, kun olin hoitanut keittiöhommat ja Seppo omansa. Ajoimme rantaan, minä kävin avannossa. Se oli oikein hyvä katko päivään. Onneksi sain nukahdettua iltapäivällä, kun tulimme kotiin.

Marraskuun lopussa

vietin syntymäpäivääni ja samalla Seponkin synttäriä. Kaksi lasten perheistä pääsi käymään ja sain postiakin etelästä: joulukalenterin, joka on palapeli. Se on hauska: 40 palaa joka päivä - nyt on jo 320 palaa koossa. Helppo tehdä pala kerrallaan. Siitä selviää, vaikka en tiedäkään, millainen kuvasta tulee.

Minulla on pino

kirjoja odottamassa. Löysin uuden kirjasarjan, jonka Englantiin aikoinaan muuttanut nainen on kirjoittanut suomalaistytöstä, joka laitetaan Lontoon lähelle piikomaan ja mitä siitä seuraa. Nyt on kolmas kirja menossa. On suuri ilo lukea kirjaa, joka piristää. Tämä marraskuu ja loppuvuosi on ollut taas raskas, kuten yleensäkin. Pimeä ja kiireinen, väsyttävä ja masentava. Kivut ja säryt eivät nekään nosta mielialaa.

Olen käynyt ystävän kanssa parina keskiviikkona uimahallissa ja se tuntuu hyvältä - etenkin kun löydän ranteeseeni kunnon tuen. Se on alkuviikon homma, löytää sellainen. Muutoin pyrimme laiskottelemaan, jos se suinkin on mahdollista, mitä epäilen. Mutta kirjoja riittää vielä ja kirjastosta löytyy lisää!

Toivotan siunattua toisen adventin jälkeistä viikkoa sinulle, rakas ja arvoisa lukijani! Kiitos mahdollisista esirukouksistasi, ne kuullaan kyllä, ja minäkin jatkan rukousta, kunnes Herra vastaa!