28.11.2024 - Tällainen päivä tänään

Tavallinen torstaiko?

Heräsin puoli kuudelta,

se oli hurja rukousvastaus, sillä yleensä herään kahden - neljän välillä ja saatan nukkuakin sen jälkeen vielä, mutta en välttämättä. Siksi tämä oli juhlaa! Ehdin hyvin lukea kolme sivua Psalmeja ja rukoilin samalla, kun pyörittelin hulavannetta. Keksin sen eilen, että voinhan toki samalla rukoilla pyöritellessäni. Yleensä pyörittelen silloin, kun Seppo lukee meille.

Rukouslistani on

tullut minulle tutuksi, muistan melkein kaiken siitä ulkoa. Rukoillessanikin näen asiat kuvina. Ei ole niin kuin eräällä, joka sanoi, että kun hän sulkee silmänsä, hän näkee vain mustaa. En minä sentään silmät kiinni pyöritä hulavannetta ja rukoile, ehei. Huonosti kävisi.

Me olemme kaikki erilaisia ja meillä on omat tapamme ja tehtävämme kullakin. Enkä ole mitenkään erinomainen tai erikoinen rukoilija, en tosiaan. Minulla itselläni sen sijaan on joitakin uskollisia ja pitkäaikaisia esirukoilijoita, joita ilman minun olisi käynyt kalpaten. Toivon kuitenkin olevani jonkinlainen tuki edes jollekin rukousten kautta, sillä Jumalahan se on, joka kaiken vaikuttaa.

Menin sitten muka

nukkumaan seitsemän jälkeen, mutta hoksasin, että kello soi ennen puoli kahdeksaa, sillä on soitettava hammaslääkäripäivystykseen. Soitinkin heti oikealla kellonlyömällä ja tein kaiken nappulan painelun ihan oikein. Kuitenkin langan päässä oli hoitaja Pietarsaaresta, ja olin jo ehtinyt siinä vaiheessa kertoa koko stoorin, kun asia kirkastui. Ei muuta kuin uudestaan soittamaan alusta asti. Nyt sainkin jonottaa vartin, mutta sain kuin sainkin ajan puolilta päivin päivystykseen kotikaupunkiin, mikä helpotus!

Nimittäin parin viikon ajan

eli sen jälkeen, kun hammaskiveä poistettiin, eräs hammas on oireillut. En ole asiaa noteerannut, syystä että jos ei ole jännetuppitulehdus jäytänyt rannetta (kuukauden ajan), niin sitten on päätä porottanut tai jotain muuta olematonta vaivaa ilmennyt. Nyt kuitenkin ien oli niin tulehtunut, että arvelin jo mätäpaiseen päätäni pakottavan, jos en suin päin pääse hampaasta eroon.

Ennätimme Sepon kanssa

lukea aamun Psalmin ja Johanneksen evankeliumin lukuja ennen lähtöämme. Hartauskirjatekstit jäivät iltaan, joten ne ovat kohta edessä.

Ennen hammaslääkäriä

minulla oli varattu aika verikokeisiin. Minulla oli aikatauluehdotus N:o 1 miehelle valmiina. Ajoimme tallille yhdeksän aikaan - sitä ennen olin syömättä ja juomatta muuta kuin vettä vähän hörpin. Kävellessäni sieltä veripisteeseen, huomasin, että kukkaro on kotona... menikö kaikki mönkään?

Onneksi ei. Pääsin luikahtamaan verikokeeseen ihan nimelläni, tosin vanhalla Hakkolan nimellä. Jostain syystä kone oli sitä mieltä, mutta samapa tuo, sama eukkonen kuitenkin. Ja sydänfilmiinkin vielä, vai niin. Ja tietysti sukkahousut, joita harvoin käytän, olivat tänään jalassa, joten ei muuta kuin kuoriudu niistäkin! Mutta jumpan kannalta kun otin, niin hyvin meni.

Seurasi suunnitelmaehdotus miehelle:

A. Ajamme kauppaan ja "syömme ulkona" - ja mies maksaa koko hoidon.

B. Ajamme kotiin, koska mies ei maksa.

Mies oli järkevä, ja valitsi vaihtoehdon A. Olimme molemmat samaa mieltä. Ajoimme siis kauppaan, josta ei löytynytkään oikein mitään mielenkiintoista ostettavaa. Ei mitään joulunlapsipaketteihin (ensi vuoden); vain pari keksipakettia ja tuulilasinpesunestettä. Kävelimme sitten aterioimaan lähisyöttölään ja maha täynnä jatkoimme matkaa takaisin keskustaan, auto miehen tallille, mies talliin hommiin ja minä hammaslääkäriin.

Ei ollut kukkaroa

eikä kelakorttia vieläkään, mutta niin vaan pääsin tuoliin lepäilemään ja hammas kuvattiin. Ienrajaan oli mennyt jokin murunen, joka oli kai tulehtunut. Hammas oli kunnossa, tai siis kuollut se hammas on jo aikaa sitten enkä päässytkään siitä vielä eroon, mikä on toisaalta hyvä asia. Suostuin tällä kertaa ikenen puudutukseen, sillä muistin viime kertaisen kidutuksen ja nyt tuntuikin hauskalta, kun kaivelu ei aiheuttanut kipua vaikka näinkin veren roiskuvan, lähinnä kuvaannollisesti.

Seuraava ehdotus

miehelle nyt kun hammasta ei ollutkaan kaivettu suustani. Sopiiko, että ajamme seuraavaksi sisäsatamaan ja minä käyn uimassa? Sitten apteekkiin ja kirjastoon - sillä ehdolla tietysti, että mies maksaa suuhuuhtelut apteekissa. Lupasi maksaa, vielä oli rahaa jäljellä.

Uinti olikin mitä virkistävin taas. Olen vaihtanut ohjelmistoani tällä viikolla uidessani. Tähän asti luin kolme tai jopa neljä Isämeitää ja Herran siunauksen, sen mittainen oli uintini. Maanantaina ja tänään se sisälsi vain yhden Isämeidän, Herran siunauksen ja sota-asun (Efesolaiskirjeen 6. luvusta) lukemisen - ymmärtänet, että Raamattu ei ole mukana uidessani, vaan opin sen jo silloin, kun lastemme kanssa sitä luimme heidän kotona asuessaan. Tosin menin loppupäässä vähän sekaisin, kun muuan nainen tuli myös uimaan ja juttelimme jotain.

Koska olen nyt jo kahdesti

onnistunut hävittämään tekstini tästä eteenpäin, kerron vain, että kävimme sekä apteekissa että Palosaaren ihanassa, vanhassa kirjastossa ja lainasin pinon kirjoja - Seppo lainasi minulle - ja luimme lehtiä hyvän aikaa.

Kotona odotti postia lapsuudenystävältä! Ja Nivala-lehti, jossa on paljon luettavia juttuja! Sepon kanssa on juteltu ja nyt siirrymme syömään täysjyväluomukaurapuuroa, jota olen keittänyt eilen aamulla kattilassa kaksi tuntia. Se on erinomaisen maistuva!

Sunnuntaina, jos Herra suo,

saamme aloittaa uuden kirkkovuoden ja veisata Hoosiannaa. Minulla onkin soittovuoro messussa, joten olemme kirkkoon menossa, kuten itse asiassa jokaisena pyhänä pääsääntöisesti.

Toivotan sinulle, arvoisa ja rakas lukijani, siunattua adventin aikaa ja iloa ja valoa jokaiseen päivääsi!

Niin kuin on päiväsi, niin on voimasikin oleva.

Jk. Seppo söi puuronsa kai tunti sitten, minä olen ollut puhelimessa neljä kertaa ja puuro odottaa. Mutta olen iloinen, että sain kirjoitetuksi - toivottavasti sinäkin!