16.07.2024 - Aurinkoinen aamu

Keittiön ikkunaan on kosteus jäänyt harmaaksi uduksi kunnes aurinko sen kohta kuivattaa. Se ei ole huurretta, koska ei ole pakkasta. Nykyisin sanoja pitää välillä etsiä. Onneksi en ole ainoa, nuoremmillakin on kuulemma samoja oireita. Ikääntymisestä se kertoo. Yhdessä miehen kanssa mietimme juuri, mikä tämä ilmiö on. Olkoon nyt sitten vaikka sumun kastelema ikkuna. Höyryyntynyt, sanoo Seppo.

Olin Nivalassa

viikonlopun, ihan yksin. Seppo lähti omia vanhempiaan tapaamaan toiseen suuntaan. Olin paljon äitini kanssa, mikä oli mukavaa, mutta kyllä minä Seppoa ikävöin. Nukuin huonosti, mutta se ei ole mitään uutta. Etenkin kun on jotain erikoista, vatkaan asioita, vaikka en mielestäni mitään jännitäkään sen kummemmin.

Tapasin monia vanhoja

koulukavereita rippikoulutapaamisessa. Kaikki olivat eläkkeellä tai sen kynnyksellä vähintään. Seurakunta kutsuu joka vuosi niitä, jotka olivat Nivalassa rippikoulussa 50v aiemmin. Meistä oli noin 30 tullut paikalle, mikä oli kohtuullinen määrä; osalla oli puoliso mukana kuten oli kutsuttukin.

Aluksi olimme jumalanpalveluksessa

tutussa rippikirkossani, jossa minut myös vihittiin Arin kanssa 43 vuotta sitten. Sen jälkeen kahvittelimme seurakuntatalolla ja saimme käyttää puheenvuoroja. Itse kerroin rippivirrestä, jonka muistin muutamia päiviä sitten ja ilokseni sen myös veisasimme, kanttori säesti. Virsi on 505 nykyisessä virsikirjassa ja sen sanat ovat itselleni toteutuneet kohdallani, ainakin toisen säkeistön kohdalla:

1.
Valtiaamme, kunniaasi
soivat ääret taivaiden.
Nuori kansa virteen yhtyy
kiitostasi veisaten.

2.
Anna meille puhdas mieli,
voitontahto, rohkeus.
Auta, että alkaa voisi
myöskin uskon kilvoitus.

3.
Herra Jeesus, siunaa meitä,
anteeksi suo syntimme.
Vilpistä ja kovuudesta
meidät kaikki varjele.

4.
Suojaa, Herra, Suomen maata,
raittiiksi tee kansa sen.
Maailmalle anna rauha,
anna armo yhteinen.

Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963. | Sävelmä: Saksassa 1677.

En ollut sisällä

uskonasioissa rippikouluaikoina, mutta Pyhä Henki teki jo silloin työtä minussa kuten se aina tekee, kun olemme Jumalan Sanan alla. 9 vuotta myöhemmin tulin herätykseen ja Jeesus tuli minulle eläväksi ja todelliseksi vuonna 1983. Sain palata kasteen armoon, kuten kauniisti sanotaan.

Kun tuosta kului vajaa 20 vuotta, kirkon tilanne oli muuttunut. Raamattuun pitäytyviä pappeja alettiin erottaa papinvirasta, koska he pitäytyivät Raamattuun.

Luther-säätiö on perustettu vuonna 1999 levittämään evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta ihmisten iankaikkiseksi pelastukseksi. Luther-säätiö on hengellinen uudistusliike, jonka toiminta perustuu Raamattuun ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin.

Luther-säätiö toimii Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan tukijäsenenä ja sen yhtenä taustajärjestönä.

Itsellenikin toivon antaa

vain Jumalan sana. Ankarissa ahdistuksissa eivät auta inhimilliset keinot. Jumalan Sana sen sijaan on elävä ja voimallinen, koska Sana on itse Jeesus.

Niinpä olin surullinen

kun sunnuntain saarnassa kuulimme pitkän listan ihmisen oikeuksista. Saimme kehotuksen uskoa Jumalaan ja käydä seurakunnassa, mikä on aivan oikein, mutta jos saarna ei kerro, mitä Jumala on tehnyt puolestamme, se ei auta minua eikä ketään muutakaan. Jumala on lähettänyt Poikansa sovittamaan minun syntini ja sinun syntisi, vähempi ei riitä, että me voisimme pelastua Jumalan taivaaseen. Evankeliumi on siinä, että

niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. -Joh 3:16

Vaasassa Luther-säätiö

- myöhemmin perustettiin Lähetyshiippakunta - aloitti opetuksen ja messut joka toinen sunnuntai n. 13 v sitten. Airi Kekäle kutsui pastorin Seinäjoelta kertomaan, mistä siellä alkaneessa lut.srk:n työssä oli kyse. Hän soitti minullekin ja menin erään ystävän ja Arin kanssa heti paikalle. Aluksi pastori kävi Seinäjoelta. Kun srk perustettiin 5 vuoden kuluttua toiminnan vakiinnuttua, kutsuimme Otto Granlundin Turusta meille pastoriksi. Sen jälkeen nimeämämme Mikaelin seurakunta on ollut se, jonka saarnatuolin ääressä saan hengellisen ruokani. Joka pyhä kuulemme  opetusta Jumalan sanasta ja saamme ehtoollisen - juhlapäivä joka sunnuntai!

Lähetyshiippakunta aloittaa opetuksen ja messut siellä, minne kutsutaan pastori opettamaan. Seurakuntia perustetaan koko ajan lisää, kohta on Raahessa alkamassa työ.

Koska saan hengellisen ruokani

Mikaelin seurakunnassa, erosin jossain vaiheessa isosta kirkosta. Suren sitä välttämättömyyttä edelleen, mutta iloitsen siitä, että nyt saan jatkuvasti opetusta Jumalan sanasta ja rohkaisua uskonelämääni. Arin kuollessa sain myös runsaasti Jumalan lohdutusta Sanasta seurakunnan kautta.

Minulla on edelleen rakkaita ystäviä monissa seurakunnissa. Ja Jumalan seurakuntahan ei ole silmin havaittava. Jeesus itse sanoi, että älkää menkö sinne, jossa huudetaan, että täällä Kristus on, sillä Kristus on siellä, missä Sanaa saarnataan, niin kuin se on kirjoitettu ja uskotaan evankeliumi. Pyhä Henki on kuin tuuli, joka liikkuu siellä, missä on Sana, siis Jeesus. Pyhä Henki poistuu sieltä, missä ei ole Sanaa.

Käykö vielä niin,

että ehtoollinen on ainoa ravinto, mitä kristitylle on tarjolla? Kristittyjen vähentyessä alkavat vainot, jokainen voi nähdä jumalattomuuden lisääntyvän vauhdilla, jos tahtoo nähdä. Jeesus totesi, että löytäneekö hän uskoa maan päältä, kun hän palaa takaisin noutamaan omiaan. Herra meitä auttakoon, että pidämme kiinni siitä, minkä olemme jo kasteessa saaneet: kaikki Jumalan lupaukset ovat meidän, kunhan otamme ne uskossa vastaan. Mutta siihen tarvitsemme jatkuvasti seurakunnan opetusta Jumalan sanasta - ei ihmisviisautta.

Kun Jeesus opetti,

opetuslapset sanoivat sen olevan kovaa puhetta.

tahdotteko tekin mennä pois,

Jeesus kysyi.

Kenen tykö me menisimme, sinulla on iankaikkisen elämän sanat.

Niin he vastasivat, ja se on totta edelleen tänä päivänä. Vain Jeesuksella on sanat, joiden kautta me pelastumme, sillä hän on itse se Sana ja Pelastaja, joka on kuollut syntisten tähden. Oletko sinä vielä tullut syntiseksi, vai luotatko omiin tekoihisi? Jättäkäämme omat tekomme ja turvautukaamme Jumalan armoon, joka Jeesuksessa meille on vielä tarjolla. Silloin kaikki meidän tekommekin ovat Jumalassa tehdyt, sillä syntimme ovat anteeksi annetut.

Heräsin neljän jälkeen,

enkä enää saanut nukutuksi. Nyt kello on yli seitsemän. Seppo heräsi ja kävi syömässä puuron. Minulla se vielä odottaa hellalla. Kahvia olen jo juonut muutaman kupillisen.

Tänään ainakin yksi lapsenlapsi on tulossa meille leikkimään aamupäiväksi. Siitä olen iloinen. Ja meillä on synttäritkin tiedossa loppuviikolla! Etelän pojan perhekin on tulossa vierailulle lähiaikoina. On siis ilon ja kiitoksen aiheita!

Ja kukat kukoistavat - niissäkin voimme nähdä, millainen Jumala ja Luoja meillä on. Hän luo uutta ja kaunista koko ajan meille iloksi!

Olkoon sinulla kiitollinen mieli, rakas lukijani, sillä se on kuin alituiset pidot! Voi hyvin ja jaksele!