20.04.2024 - Pakkauspäivä

Jälleen riennämme

Romantikkojen kanssa - 9 naista, 2 miestä, muutama lisäavuksi pyydetty -  lajittelemaan paitoja, sukkia, lapasia, pipoja, vihkoja, penaaleja, palloja, helmikoruja, tarroja, kortteja, hammasharjoja, kampoja, tukkalenksuja, pussukoita, laskimia, pehmoleluja, autoja ja muuta härpäkettä, mitä olemme saaneet kootuksi. Tarkoituksemme oli saada kokoon noin 100 pakettia syksyä varten, mutta luultavasti homma jää paidoista kiinni, sillä emme ole onnistuneet hankkimaan niitä aivan tarpeeksi. Mutta teemme sen, minkä voimme ja syksyllä, jos Herra suo, jatkamme paketointia, kunhan siihen asti taas kokoamme tavaraa. Tässä vaiheessa jälleen kiitos jokaiselle kortensa kekoon tuoneelle.

Ryhmämme ikääntyy,

syksyllä meillä oli täysi työ, että saatoimme ollenkaan pakata, sillä sairaudet yrittivät estää pakkaamisemme. Ehkä meidän pitää vähitellen vähentää pakettien määrää, sillä lähes jokainen meistä pakkaajista on eläkeläinen emmekä tästä nuorru. Nuoria on vaikea saada mukaan, sillä ilman sitoutumista työ ei suju, vaikka on kyse vapaaehtoisuudesta. Jospa Jumala lähettää jonkun tai joitakin ihmisiä jatkossa, saa nähdä.

Itselläni oli eilen

koko päivän migreeni, mitä on nykyisin harvemmin ja saan sen häädettyä useimmiten ottamalla Panadolia. Syynkin tiedän: keskiviikkona ja torstaina oli liian mukavaa!

Olin näet

viimeinkin Arkipajalla, jossa olin taannoin töissä, laulattamassa lapsia ja juttelemassa naisten kanssa ja se oli ihanaa! Vähän kuin olisin kotiin mennyt, sillä Tanja, minulle tuttu ja rakas ihminen, on siellä töissä ja hänellä mukava työpari. Ja koska rakastan sanoja ja äidinkieltämme, oli innostavaa pitkästä aikaa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka haastavat minua käyttämään sanoja niin, että he ymmärtävät, vaikka eivät osaa vielä suomea ollenkaan tai paljonkaan.

Keskiviikkoiltana

lähdin vielä raamattuopetukseen seurakuntaan, mikä oli voimilleni liikaa. Ja torstaina änkesin käsityöpiiriin, johon reissuun sisällytin liian monta muutakin juttua. Avannossa kävin tietysti, se on ihanaa! -Iltapäivällä kävimme Sepon kanssa seikkailemassa metsässä ja keräsimme tölkit ja pullot ja roskiakin pois sillä aikaa, kun autoon tehtiin toista avainta, jota emme saaneet aiemmin autokauppojen yhteydessä. Ja vielä muka halusin muuallekin kauppaan tuon jälkeen. Peli oli pelattu, niin sanotusti, ja eilen sitten maksoin rasituslaskua.

Tänään heräsin ilokseni

kuuden maissa ilman päänsärkyä nukuttuani kuutisen tuntia - valvoin yöllä. Jos Herra suo, eikä migreeni pukkaa päälle jälleen, niin selvinnen tästä päivästä. Saa rukoilla! Viisi isoa kantokassia on eteisessä valmiina lähtöön, kunhan aamu vielä etenee. Huomenna minulla ei ole onneksi vastuuta messussa, joten voin jäädä kotiin, jos pääni vaatii sitä.

Kuntoiluahan

olen halunnut lisätä, mutta lisäily on ollut toistaiseksi vähäistä. Olen pyöritellyt hulavannetta vartin muutaman viikon joka päivä, paitsi eilen. Ja avannossa olen käynyt ja pysytellyt vedessä pari minuuttia uiden. Ensi viikolla kai sisäsataman avantokoppi viedään pois tai ainakin suljetaan, joten sitten on etsittävä ranta, josta pääsee veteen. Saa nähdä, onnistuuko se. Eräs naapuri ravaa rappusia moneen kertaan edes takaisin ja sitä minäkin voisin tehdä, mutta toistaiseksi en ole viitsinyt. Aiemmin tein sitä, mutta se jäi niin kuin moni muukin asia jää ja huomaan sen vasta myöhemmin.

Yleensä Seppo bongaa

kivoja juttuja roskista, mutta minä löysin tämän hienon kannun, johon voin laittaa kukkia kesällä. Nyt lykkäsin siihen muratin. Viimeksi kertomani astiat, joista laitoin kuvan, ovat tehneet kauppansa. Tarvitsijoita on löytynyt. Jonain päivänä Seppo vei lehtiä roskiin ja oli vahingossa pudottanut punaisen kassin, jolla niitä vei. Halusin kassini takaisin, joten hän laittoi parimetriseen putkeen ruuvin toiseen päähän ja kävi sillä nostamassa kassin ylös. Luovuus on rikkautta ja tuo paljon iloa meille kummallekin!

Eilen illalla

Seppo luki minulle Jobin kirjan kaksi lukua, kun pötkötin nallepuku päällä, musta naamio silmillä. Muutoin olemme iltalukuna lukeneet tulevan matkanjohtajamme tietoiskuja Saksasta, sen kulttuurista, säveltäjistä ja muusta. Jos Herra suo, menemme tosiaan bussimatkalle kesäkuussa Saksaan pienehkön ryhmän mukana.

Luin jokin aika sitten

toimittajan, Enbusken, löytäneen uskon Jeesukseen. Hän on ollut vakaumuksellinen ateisti. Hänen kirjoituksesta oli ehkä sen takia hyvin raikas. Hän ei ollut ollut lainkaan uskonnollinen, todellakaan. Hän tietää, ettei ollut etsinyt tai hapuillut Jumalan suuntaan. Kun sitten usko tuli häneen, Jeesus tuli hänellä eläväksi, hän käsittää asian ihan toisin kuin sellainen, joka on yrittänyt ja ehkä aina vaan pyrkii miellyttämään Jumalaa omilla teoillaan ja ansioillaan. Enbuska vaikutti siltä, että hän käsittää olevansa täysi nolla, mitä pelastukseen tulee, ja kaikki, mikä uskon asioihin liittyy, on yksin Jumalan ansiota. Se meidän jokaisen olisi hyvä muistaa.

Jumala muistaa meidät tomuksi, ei odota meiltä mitään, vaan tekee itse kaiken puolestamme. On jo tehnyt eikä lopeta työtään meissä.

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät,

ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Joh. 15:16

Siunattua päivää ja viikonloppua, arvoisa, tärkeä lukijani! On aika juoda toinen kuppi kahvia ja herätellä Seppo puurolle, että ehdimme vielä lukea vähintään päivän Psalmin ja rukoilla. Jeesus olkoon sinun kanssasi, kuten myös meidän kanssamme tänäkin päivänä.