26.03.2024 - Kotimaan matkailua

Junassa könötämme nokka etelää kohti. Lapsenlapsia laskemaan pääkaupunkiseudulle. Taitoluistelun kevätnäytöstä katsomaan huomenna ja jo menomatkalla on kiva tapaaminen erään ystäväni kanssa.

Olen ollut pari kertaa

lähetyshiippakunnan matkalla ja niillä olen saanut mitä mukavimpia kontakteja. Tänään tapaamme erään heistä, HM:n. Hän voisi olla oma tyttäreni ikänsä puolesta. Olimme viikon huonekavereita matkalla, enkä muista, kummasta matkasta oli kyse, mutta ei väliä. Joka tapauksessa HM on suloinen nuori ihminen ja olen iloinen, että saamme tavata tänään. Jos Herra suo.

Viimeksi kerroin

meneväni kauneushoitolaan kynsiäni viilauttamaan. No, sain hienot kestolakkaukset, joka kestää kynsissä kolmisen viikkoa - kestää kenellä kestää! Yksi kynteni on tähän mennessä jo vaurioitunut. Yritin irrottaa keittiön kaapin ovenrivasta siihen kuivunutta mömmöä, joka oli kai kananmunaa. Harmi juttu, mömmö jäi, kynsilakka lohkesi. Tänä aamuna raaputin veitsellä mömmön pois.

Kynsiäni oli elvyttämässä

nuori opiskelijatyttö. Onneksi kerroin hänelle paitsi sukutarinani ja otin selvää myös hänen suvustaan, mutta sen lisäksi puhuin migreenistäni. Kuinka ollakaan, hän oli kärsinyt migreenistä jo koulunpenkiltä lähtien. Hän oli käynyt lääkärillä ja vienyt listan migreenipäivistään, mutta lääkäri ei ollut vilkaissut listaa lainkaan. Oli kirjoittanut jotain lääkettä, joka ei ollut tyttöä auttanut. Kerroin hänelle, että neurologi voisi auttaa, hänellä voisi olla tietoa enemmän. Toivon, että tyttö saa apua, sillä hänellä tuntui olevan reippaasti oireita. Toisinaan on hyvä, kun osaa avata suunsa, vaikka turhaa puhettakin tulee liian kanssa.

Herätessäni yöllä

päänsärky on ensimmäisenä mielessä. Yleensä särkyä ei (vielä) ole, mutta nousen ylös ja haen panadolin. Palatessani vuoteeseen tunnen jo, että päänsärky tosiaan on tulossa. Se menee helpommin ohi, jos lääkkeen saa napatuksi melkein ennen kuin oireet alkavat. Viime yönäkin nukuin sitten ihan hyvin lähes kuuteen.

Hyvä olikin, että ampaisin ylös ennen kellon soittoa. Seppo osaa laittaa kamppeensa valmiiksi ja pääsee nopeasti lähtemään aamulla. Minä en. Nytkin piti miettiä, mitä laitan ylleni. Keksin sitten punaisen pitkän paidan. Eilenhän ei voinut tietää, mitä tänään haluan ylleni. Mutta paitaan piti olla vyö. Ei nahkavyö, vaan jokin joustava, jollaista minulla ei ole. Menin penkomaan joustokangaslaatikkoani. Sieltä löytyi musta kaistale, josta piti ensin nyppiä nypyt, jotka olivat tulleet muista kankaista. Se oli sopiva. Mielestäni siihen piti kuitenkin ommella neppari. Aloin ommella, mutta kun herätyskello alkoi ulvoa keittiössä, ja syöksyin sinne, hukkasin neulan. Otin uuden neulan. Ommeltuani muistin rukoilla ja lampun kanssa etsin kadonnutta neulaa. Se löytyi herätyskellon (siis kännykän) vierestä. Kiitin Jumalaa. Ikävää istua tai iskeä kätensä tai jalkansa neulaan. Yllättäen olen tosi leväperäinen tavaroitteni kanssa. Olen luullut olevani jotain muuta, mutta en ole. Se on ikävä tosiasia.   

Kävelimme asemalle

aamulla. Yöllä oli pakkasta yli 10 astetta, mutta aurinko nousi ja lämpötila samoin. Nyt paistaa aurinko, olemme puolivälissä matkaa. Seppo kantoi osan matkasta toista laukkuani, vaikka hänelläkin oli repun lisäksi toinen laukku. Käsivarteni ei tahdo kestää kantamista.

Söimme eväitä ja joimme kahvia, kun olimme vaihtaneet junaa Seinäjoella. Vielä on matkaa ja eväät ovat lopussa, mutta ei haittaa. On mukava matkustaa Sepon hyvässä seurassa. Hän antaa minulle tilaa ja minä hänelle. Jumala on johdattanut hyvin, kun antoi meidät toisillemme.

Tietokone

on mukana siksi. että Jyrki joutuu taas tutkimaan koneen sisältöä, kun se valittaa jostain minulle tuntemattomasta asiasta. Muuten en olisi viitsinyt raahata sitä mukana. Mutta jospa saan tämän jutun nettiin kuitenkin, kuviakin laitan, jos se onnistuu.

Hiljainen viikko alkoi tänä vuonna matkanteolla. Emme ehdi tänä pääsiäisenä myöskään kiirastorstain kirkkoon, mutta pitkäperjantaina sitten voimme osallistua hartaushetkeen. Toivotan hyvää matkaa hiljaiseen viikkoosi kohti pääsiäistä, ylösnousemusjuhlaa, arvoisa lukiija!

Seuraavaa virttä 81 olemme veisanneet Sepon kanssa kymmeniä kertoja nettisävelen avustuksella (vaikea virsi!), mutta nyt osaamme se suurin piirtein!

1.
On taisto tauonnut Golgatalla, on pilkkahuuto jo vaiennut,
ja ristiinnaulitun ristin alla on joukko ystäväin harvennut.
Yön hämärässä nyt työhön tässä on heitä rakkaus ohjannut.

2.
Herransa ruumiin he ristin päältä nyt alas ottavat itkien ja yrttitarhaan sen vievät täältä.
Jo hauta Joosefin kätkee sen.
Se voiteinensa ja liinoinensa jää suojaan kallion viileyden.

3.
On Herran hauta niin pyhä hauta, sen yli valkeus leimahtaa.
 Ei sinetti eikä kivi auta,kun sinne enkeli kiiruhtaa.
Niin kuolemalta jo murtui valta. Sen usko yksin voi aavistaa.

4.
Kaikille Herrassa nukkuneille vain lepokammio hauta on, ja sama toivo on suotu meille:
on Kristus elämä loputon.
Aamuna Herranmyös meidät kerran hän luokseen taivaaseen vievä on.

Rurik Calamnius 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ilmari Krohn 1923.

Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema