26.01.2024 - Reissu takana!

Multitaskaus ei ole hyväksi ihmiselle. Siis se, että tekee monta asiaa yhtä aikaa. Niin minä kuitenkin usein teen. Äskenkin. Siirsin kuvia kotisivulle, ja koska välillä joudun odottamaan muutaman sekunnin, leikkasin kynnet, poistin lähes loppuun kuluneen kynsilakan pois ja lakkasin kynnet uudelleen kiiltävän kirkkaiksi ja melkeinpä kauniiksi. Toki jo sössin vähäsen ja peukalon kynnen lakka  litistyi, mutta pääsääntöisesti kynnet on kaunistettu riittävän hyvin minulle. Jospa lakkaus hillitsisi hiukan heikkoja kynsiäni.

Hurautimme tiistaina

Nivalaan. Matkalla pysähdyimme Kokkolassa perinteiselle lounaalle. Pari annosta muusia ja lihaa Isosta Marketista, jotka söimme autossa tapamme mukaan. Lusikka-haarukat meillä on vakiovarusteena autossa. Samalla saimme verryttelyä hiukan, niin että loppumatka sujui mukavasti. Pysähdyimme vielä kahville Sievi-cityssä paikallisella huoltoasemalla ja jälleen saimme lisäpotkua köröttelyyn. Sää oli onneksi ihan sopiva, mutta talvikeli kumminkin.

Perillä kävimme ensiksi

tervehtimässä äitiä sairaalassa. Soitin ja laulelin sairaalan aulassa ja äiti lauloi mukana. Sen jälkeen leikkasin äidin hiukset. Huonetoveri epäili minua kampaajaksi, mutta kerroin totuuden. Kolme veljeä ja kolme poikaa, isä ja Ari, joiden hiukset opettelin leikkaamaan. Kyllä siinä pakosta vähän oppii, vaikka tulos ei olisikaan ihan priimaa.

Yksi veljistäni, sananikkareita jokainen heistä, oli mennyt muinoin parturiin ja etuhiukset olivat olleet muka ihan vinot, kun parturi oli ne kammannut. Ja veli oli hävennyt kamalasti, mukamas, ja kertonut, että sisko on ne leikannut edellisellä kerralla. Pötypuhetta moinen vinous, vaikka saattoihan siinä olla aavistus tottakin.

Olin niin väsynyt

samana iltana, että makasin puoli tuntia kuin lahna sohvalla äidin asunnolla ennen kuin elvyin. Mutta palauduinpa kuitenkin jotenkin. Keskiviikkona menimme taas sairaalaan. Seppo käytti maskia kumpanakin päivänä, kun hänellä on jotain allergista nuhaa. Äiti teki siitä välittömästi omat johtopäätöksensä. - Jaa, se on vähän arkajalka tuo, pelkää, että saa jonkin taudin täältä. Äiti ei pahasti arvostanut mokomaa. Sana oli hallussa kuten ennenkin. Siellähän teidän on mukava yöpyä minun asunnossani, kun ei ole muori paikalla, hän totesi. Yhdessä luimme Isä meidän ja huonekaveri luki sen meidän kanssamme.

Kävimme kirkonkylän kaupoissa

myös. Seppo lempikaupassaan Savenmaalla, minä muualla. Löysin tavaraa joulunlapsipaketteihin, paitoja ja muutaman terottimen. Paitoja vielä puuttuu seuraavasta pakkauserästä, sekä aika lailla värikyniä, terottimia ja kumejakin. Penaaleja ompelen jossain vaiheessa vielä, niitäkin puuttuu.

Erityisen ihanaa

oli, kun saatoin tavata kumpaakin lapsuudenystävääni. Ollaan eläköitymässä jokainen, olemme tunteneet koko ikämme ja elämä on meitä rusikoinut jokaista omalla tavallaan. Sellaistahan elämä on. Lopuksi rukoilimme yhdessä, mikä on aina minusta se tärkein juttu.

Paluumatkalla pysähdyimme

taktikoidusti tätini luona Kokkolassa. Oli ylen herkullisia karjalanpiirakoita ja rieskaa, jotka tätini oli itse leiponut ja kakkua ja vaikka mitä. Tämä nuorin tätini on minua vain 5 vuotta vanhempi ja hänellä on saman ikäiset lapset kuin minulla. Kahvitellessamme katselimme oravaa, joka yritti päästä lintulaudalle ja istuskeli ikkunalaudalla meitä tiiraten. Mukavahan noita eläimiä on katsella puhumattakaan sukulaisten tapaamisesta!

Oli meillä asiallista asiaakin käynnin suhteen, sillä haimme tädin ostamia hammasharjoja, jotka tulevat paketteihin, jotka pakkaamme kevään aikana. On hienoa tehdä yhteistyötä monien ihmisten kanssa joulunlapsiasian tiimoilta.

Tulimme eilen iltamassa

kotiin, ja umpipuhki olin jonkin aikaa, mutta elvyin kyllä. Pesin satsin pyykkiä ja purimme tavarat. Tänään kävin mankeloimassa yhden lakanan ja tyynyliinan, ja tarkoituksemme on imuroida ja siivota muutenkin kotia. Pölyä on taas paljon joka puolella.

Illalla nappasin pelakuun oksia ikkunalla talven viettäneistä kukista maljakkoon juurtumaan. Minullahan on kellarissa kolme isoa pelakuuta, joten enempää en välttämättä tarvitse. Mutta niitä on mukava kasvattaa, ehkä vien jollekin tuliaisiksi, mikä tuon vielä tietää. Muratit näyttävät selvinneen talvesta, mutta voivat ne vieläkin kuivuakin, saa nähdä. Laitan niistäkin pistokkaita veteen.

Kello raksuttaa

ja kodissamme on rauhallista. Kohta syömme jotain helppoa ruokaa ja sen jälkeen on tietysti levättävä ja juotava kahvia jonkin ajan kuluttua. Sen jälkeen on kai ryhdyttävä viimein siivouspuuhiin. Jossain vaiheessa käymme ulkona kävelemässä tai ehkä asioilla. Aurinko paistaa, puut ovat kuurassa, pakkasta on alle 10 astetta. Kaunis talvipäivä, hyvä mieli.

Hyvä mieli onkin kuin alituiset pidot, kuten Raamatussa sanotaan. Aina ei siihen voi itse vaikuttaa, toisinaan on alakuloinen olo, vaikka mikään ei olisi muuttunut huonommaksi. Mutta nyt iloitsen ja olen tyytyväinen.

Se, että luemme yhdessä

Sepon kanssa Raamattua aamuin illoin ja muita hengellisiä kirjoja myös, tuo vakautta elämääni. Jalat ovat paremmin kalliolla, elämä tuntuu turvalliselta. Ja sitähän se on yhdessä eläen Jeesuksen hyvässä armohoidossa. -Soitin aamulla äidille, joka on nyt kotona ja lauloin hänen pyynnöstään Päivä vain ja hetki kerrallansa. Taidanpa soittaa hänelle huomisaamunakin ja laulaa saman laulun. Äiti osaa paljon virsiä, sillä hän on käynyt aikoinaan Raudaskylän keskikoulun. Eilenkin hän sanoi moneen kertaan, että kyllä siellä veisattiin, joka tunnin alussa! Kun oli tympeä tunti edessä, oppilaat valitsivat oikein pitkän virren. Mutta kun mukava tunti oli tiedossa, valittiin Herraa hyvää kiittäkää! Kyllä oppilailla leikkaa, opiskelu ei ole turhaa!

Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!

jk. Meidän messu alkaa helmikuun loppuun asti klo 10 aiemman 9.30 sijasta. Se on kokeilu, itse pidän tästä myöhemmästä ajankohdasta paljon enemmän. Nukun paremmin! Sunnuntaina minulla on kanttorivuoro.