20.01.2024 - Mikromustikkakakkua!

Kaikkea sitä keksitäänkin! Ja toiset vielä innostuvat - kuten minä!

Olen ollut koko päivän

hiukan huonovointinen. Jymäytin oura-parkaa - tuota sormustani, joka muka tietää, miten olen nukkunut. Se ilmaisi ihastuneena, että olen saanut rytmistä kiinni ja nukkunut hienosti! Olin toki pyörinyt ja nukkunut vuoteessa ja lopun yötä sohvalla kellon ympäryksen, mutta aamuyönä vaivasi pahanmoinen päänsärky, joten jääpussien kanssa ottelin ja välillä istuin keittiössä ihmettelemässä. Joka tapauksessa nukuin kuitenkin lähes 8 tuntia ja se lienee tärkeintä.

Mutta se mistä innostuin,

oli kuppikakku. Mustikkainen. Olen tehnyt nyt kaksi eri versiota ja teen vielä lisääkin eri vaihtoehtoa, että löydän parhaan makuisen. Ohje on yksinkertainen:

4 rkl jauhoja, saman verran maitoa. 1 rkl sokeria ja saman verran hunajaa/siirappia sekä öljyä. 1/4 tl leivinjauhetta. Nämä sekoitetaan ja sitten sekaan mustikoita 2-4 rkl. Jahas, taas meni yli kupin reunojen seuraavakin satsi...No, ehkä tästä tulee vain kerrattainen kokeilu. Joka tapauksessa Muumi-mukiin ei tahdo annos mahtua tai sitten leivinjauhetta sujahti enemmän kuin ohje määrää. Maku ratkaiskoon, mutta antaa annoksen jäähtyä ensin.

Eilen oli hauska

päivä. Innoissani odotin monta päivää, sillä olimme menossa Vitosten kanssa yhdessä syömään. Aiemmin tapasimme lähinnä joulun alla tällä porukalla tai sitten syntymäpäivänä - eräässä kuvassa vietämme syntymäpäiviäni 14 vuotta sitten. Nyttemmin alamme eläköityä kukin, joten aiomme tavata lounaan merkeissä useammin. Ystävät ovat tärkeitä, nytkin sain erääseen asiaan valaistusta, kun jaoimme kuulumisiamme.

Lounaalta porhalsin autolla

avannolle. Ei siellä muita ollut nytkään, mutta hyvä vain, sillä pukukoppiin mahtuu sopivasti vain kolme ihmistä yhtä aikaa, kun vaatetta pitää olla runsaasti pukea ylle etenkin avannossa käynnin jälkeen. Veri kiersi taas mukavasti, kun kävelin laiturilta autolle, hyvä mieli!

Kolmas mustikkapaistos maistettu,

ja tämä on maultaan paras. Laitoin siihen jauhojen asemesta kaurahiutaleita. Puolivälissä paistamista hoksasin, että öljy unohtui. Otin paistoksen pois ja vatkasin öljyn sekaan. Ehkä taikina ei tykännyt häiriöstä, sillä sitä ennen se oli kohonnut kauniisti, pois ottaessani se oli ihan lättänä. En viitsi ottaa kuvaa, ei herkistä mieltä kokeilemaan! Kokeiluja on siis jatkettava, mutta nyt minulla on vähän jo osviittaa. Ensimmäisen tein gluteenittomana, toisen tavallisilla täysjyväjauhoilla. Jonkinlainen sekoitus voisi olla hyvä. Ja muunnoksiahan voi tehdä loputtomasti, sitä ei mikään estä!

Aamu venyi pitkäksi,

luimme aamulukemiset yhdessä vasta 11 maissa. Sen jälkeen teimme roskis- ja kauppalenkkimme. Pakkanen nipisteli aika reippaasti, nyt sää on lauhtunut ja mittari näyttää enää noin -12 astetta.

Mietin väistämättä taas, mikä laukaisi kipakan päänsäryn yöllä, mitä tein eilen erilailla kuin yleensä. Pyöritin hulavannetta vartin, mutta sitä olen tehnyt aiemminkin. Sen sijaan kävin porraskävelemässä 12 minuttiia ja minulle tuli melko kuuma, vaatetta oli liikaa. Tekeekö kova hikoilu migreeniä? Parin hikisen pakkasella pyöräilyn jälkeisenä yönä migreeni on myös tullut. Mutta ehkä tuota otusta, migreeniä, ei saa millään kiinni. Se tulee milloin tahtoo. Joka tapauksessa harvemmin kuin ennen ja yleensä lievähkönä.

Penaalitehtailuni

on hyvällä mallilla. Kolmannen kerran on ampaistava ensi viikolla ostamaan metrivetoketjua ja lukkoja, edelliset loppuivat jälleen. Mutta kovin paljon ei enää puutu seuraavasta pakkauserästä, joten ei kiirettä. Sen sijaan olen kutonut muutamat lapaset. Ehkä annan lapsenlapsille, jos joku tarvitsee ja sattuvat sopimaan. Emme olekaan nähneet moneen aikaan ketään heistä, kaikilla perheillä on omat juttunsa ja osa on ollut kipeinäkin. Ja meillä vanhoilla näyttää aika kuluvat kuin siivillä. Ihaninta taitaa ollakin juuri se, ettei ole kiire.

Aviomieheni vaatevarasto

pyrkii yllättämään minua jatkuvasti. Tänään miehellä oli yllään minulle uusi paita. Ahaa, 25-30 vuotta sitten hankittu, logona Mummonkammari tai jotain sinne päin. Saatu tai ostettu. Jokin aika sitten minua alkoivat vaivata hänen villasukkansa, jotka olivat selvästi liian pienet. Ne oli kuulemma isoäiti kutonut ehkä 40 vuotta sitten. Toiset samanlaiset ovat kuulemma kaapissa. Niitä en ole vielä nähnyt. Purin sukkien kärjet ja jatkoin niitä sen verran, että ne istuvat nyt hyvin hänen jalkoihinsa. Vaikea hankkia mitään uutta miehelle, jonka vaatevarasto riittäisi kai seuraavat 50 vuotta. Mutta helpottavaahan se on minulle, ja hän jopa korjaa itse vaatteensa. Yhden kännykkätaskun olen sentään saanut tehdä ja ommella hänen takkiinsa taannoin.

Olemme lukeneet

Katekismusta, tai Seppo lukee sitä meille aamuin, illoin. Kaste puhuttelee minua, sillä harva ymmärtää, miten valtava aarre se on. Itsellekin vasta vähitellen ymmärrys lisääntyy ja käsitän, että ihan kaiken tärkeän olen saanut kasteessa. Kun vesi ja Jumalan sana liitetään yhteen, tulemme kastetuksi sekä vedellä että Pyhällä Hengellä. Kaikki Sanan lupaukset ja aarteet olen saanut omakseni jo tuolla hetkellä. Mutta ilman uskoa ei kukaan pelastu. Ja uskokin lahjoitetaan ilmaiseksi, ilman omia ponnistuksiani tai sinun ponnistuksiasi, hyvä lukijani. Kun huudamme Jumalaa avuksemme, saamme avun ja pelastuksen, Jeesuksen.

Jumalan vastaukset

eivät tule useinkaan heti. Ne tulevat silloin, kun Jumala näkee hyväksi. Mutta kun rukoilemme, lähtee sana liikkeelle ja tekee sen, mitä varten Jumala sen lähettää. Yleensä näemme vastaukset vasta myöhemmin. Ja usein ne voivat olla ihan erilaisia kuin mitä itse toivomme. Sen takia saatamme luulla, ettei Jumala ole kuullut tai vastannut.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. -Joh 14. luvusta Jeesuksen puheesta opetuslapsille

Meille tulee

yllätysvieraita, joten lopetan. Siunattua viikonloppua, arvoisa lukijani!

jk. Tästä tuli vähän sekava juttu kuvineen kaikkineen, mutta jospa tästä selvän otatte!