12.01.2024 - Aamukahvilla!

Amaryllis puhkesi viimein kukkaan, kun ymmärsin antaa sille vettä. Minulle on iskostunut päähän vain se, että sipulikukat kasvattavat pitkää vartta, jos niitä kastelee. Mutta tässä tapauksessa kukka oli aivan kuiva eikä olisi alkanut ollenkaan kukkia ilman vettä. Yhden kukan se kai jaksaa tehdä, eikä varsi ole venynyt yhtään.

Joulunpunaiset neilikat

alkavat käpristyä, joten ne joutuvat roskiin pian, mutta olohuoneessa kukoistavat keväisemmän väriset uudet neilikat. Olen kai sanonut sata kertaa, että pidän kovasti neilikoista senkin takia, että ne ovat kestäviä maljakossa. On ikävä, jos kukkaset alkavat nuokkua tai varista ennen kuin niistä on ehtinyt vielä ollenkaan nauttia.

Kävin eilen ja toissapäivänä

avannossa. Se on kyllä minun juttuni. Eilen ei ketään muita ollut paikalla, toissapäivänä lähti edellinen ja toinen tuli, kun minä olin lähdössä. Kummankin kanssa oli mukavat jutut. Siellä käy reiluja ihmisiä, joiden kanssa jutellessa tulee hyvä mieli! Minulla on uidessani hanskat, saunahattu ja jaloissa puhkikuluneet paljasjalkakengät. Ne ovat tarpeen uimapuvun lisäksi. Teen pienen uimakierroksen, mutta en luimistele kauan vedessä; muuten saan juosta pissalla koko illan. On otettava huomioon, mikä sopii itselle. Muutoin voisin uiskennella vedessä pitempäänkin.

Oletko kävellyt lumikengillä?

Minä en ollut ennen kuin tällä viikolla Sepon kanssa meidän pihassa. Sepolla on ollut kahdet lumikengät varastossa ja nyt ensi kertaa hiippailin hangella minäkin. Se on hyvää reisi- ja vatsalihasjumppaa. Nyt meni keli jäiseksi ja plussan puolelle, mutta jahka tulee lisää lunta, niin on kyllä tarkoituksemme mennä koikkaloimaan uudelleen hangelle. Pihassa tepsutimme pyykkitelineen alta lumet tasaiseksi ja reitin sinne. Viime viikolla Seppo tuuletti pyykkinaruilla peittojamme, kun oli paljon pakkasta. Vien lakanat lähitulevaisuudessa ulos kuivumaan, jahka aurinko paistaa ja tuulee sopivasti. Kyllä siellä pyykit kuivuvat ja raikastuvat.

Ehkä pitää ruveta

petaamaan vuoteeseemme erilliset lakanat. Nimittäin minulla on jalkopäässäni nykyään patjan alla iso tyyny ja pään alla puinen kolmiokehikko ja iso kasa tyynyjä. Voisin panna kehikon patjan alle, jos meillä olisi erilliset lakanat. Patjat ovat onneksi erilliset. Sänkyni on siis melkoinen kamelin selkä tyynykasoineen, sillä vaikuttaa siltä, että pääni tykkää enemmän pystyasennosta kuin vaakasta, vaikka itse tykkäisin kaikista eniten nukkua mahallani matalalla tyynyllä, mutta siitä voin enää vain haaveilla.

Pitäisi totta tosiaan

pitää kynä ja paperi sängyn vieressä ja kirjoittaa ylös, mitä asioita tulee yön aikana mieleeni. Jokin tosi hyvä juttu oli ihan valmiina, mutta nyt en muista sitä. Mutta viimeiset toilailuni pyykkituvalla muistan. Jos luet fb-päivityksiäni, niin tämän olet jo nähnyt. Väistämättä tulee välillä samoja juttuja sinne ja tänne.

Menin mankeloimaan pyyhkeitä ja tyynyliinoja ja olin ottamassa avainta pesutuvan oven pielestä, mutta se ei ollutkaan siellä! Tutkin mahdolliset paikat käytävästä, mutta avainta ei ollut. Kirjoitin kiivaan viestin pyykkitupalistaan: MISSÄ AVAIN? Ja yhtä kiivas nuoli osoittamaan pesutupaa. Samalla vilkaisin syliini ja siinähän se avainmokoma oli pyyhkeitten päällä. Olin siepannut sen ennen kuin huomasinkaan. Nopea vilkaisu ympärille, ettei kukaan ole huomannut, mitä on tekeillä, ja yhtä kiivas kumin käyttö kuin oli kirjoittaminenkin äsken. Ei saisi ajatella saati tehdä monta asiaa yhtä aikaa, mutta minä en vaan opi.

Kun kerroin Sepolle

pyykkitupajutun ja sitä seuranneen hissihölmöilyni, minua nauratti niin etten meinannut saada sanotuksi. Seppo ei ole mikään turhannauraja. Hän vain totesi kuivasti, että kylläpä sinä olet väsynyt. Se kyllä kirvoitti jonkin kitkerän huomautuksen minulta, vaikka olinhan minä väsynyt, ei sen puoleen.

En osaa kuvitella, että Seppo repeilisi samalla lailla kuin itse teen. Hänen unensa kyllä ovat paljon mielenkiintoisempia kuin omani. Niistä saisi hauskan kirjan. Pitäisiköhän kirjoittaa sellainen? Yhdessä unessa hän ajeli pakastinarkulla, kuulemma kohti Suolahtea. Ihan ajatuksen voimalla ohjaili kapinetta. Tuollaisia unia minäkin haluaisin nähdä sen sijaan, että olen hukannut jotain tai kännykkä ei toimi.

Yhtenä päivänä

vietimme tunnin Kauppapuistikon Reilu myynti-kirppiksellä Sepon kanssa. Siellä on tosi kivaa tavaraa, uutta ja vanhaa. Ostimme mm. palloja OJL-paketteihin. Suosittelen paikkaa! Eilen puolestani olin Tabita-piirissä, jossa naiset kutovat ja juttelevat. Vanhoja ystäviä aiemmilta vuosilta, joulunlapsi-ystäviä, kristittyjä, elämää nähneitä naisia, jotka eivät turhia touhota. Sain ison kassillisen upeita kankaita, joita MaLeKa on itse värjännyt ja joista ompelen kauniita penaaleja. Tänään pitää mennä ostamaan lisää metrivetoketjua ja lukkoja, sillä viikko sitten ostamani käytin jo. Ja terottimet ovat lopussa. Ja värikynät kohta samoin. Taas saapi rukoilla, että johonkin kauppaan tulee mojova värikynätarjous! Tähänkin rukoukseen on Jumala aina vastannut.

Huomenna lauantaina

Seinäjoella on naistenpäivät! Tarkoitukseni on mennä sinne useiden muiden kanssa. Mailis Janatuinen tulee opettamaan Samuelin elämästä meille jotain. Tilaisuus alkaa klo 14 ja kestää kolmisen tuntia. Kaksi opetusta, väliajalla tarjoilua ja Mailiksella kirjojaan myytävänä. Olemme lukeneet Sepon kanssa monta hänen kirjoistaan, ja suosittelen niitä todella. Erinomaista, mielenkiintoista, kohti käyvää tekstiä!

Voit katsoa lhpk.fi -sivulta tai kysellä, jos haluat mennä paikalle kuuntelemaan ja kohtaamaan toisia naisia! Päivä on varmasti menemisen arvoinen. Vuoden 1776 Raamatunkäännös rohkaiskoon sinua, arvoisa lukijani, ja minua tänään; teksti on Psalmista 138:

Jos minä vaeltaisin ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minua, ja lähetät kätes vihollisteni vihan päälle: sinun oikia kätes varjelee minua. Herra tekee siihen lopun minun tähteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, älä käsialaas hylkää!

Jk. Otan noita nukkeja jonkin verran mukaan Naistenpäivään ja laitan tarjolle Mailiksen kirjallisuustyön hyväksi!